Minireili, osa 1: Ja juna kulkee

Ihan parasta Alankomaissa asumisessa on ehdottomasti se että voin ottaa junan melkein minne vaan (paitsi kotiin, siis). Meillä on täällä (taas) lomaviikko niin hyppäsin sunnuntaina yöjunaan kohti Prahaa. Junalla matkustaminen on vaan niin sata kertaa mukavampaa kuin lentäminen, vaikka aikaa meneekin aika paljon enemmän - mutta mikäs siinä kun voi nukkua koko matkan.

Siinä sitten 14 tuntia!

Reissu alkoi lupaavasti kun mun kanssa samassa loosissa oli vain yksi turkkilainen poika. Parannettiin maailmaa ja käytiin läpi kaikki Turkin poliittiset ongelmat muutamassa tunnissa ennenkuin käytiin yöpuulle. Mukavahan tossa oli kun pystyi koko penkille oikasemaan :) Onni ei kuitenkaan jatkunut kovin kauaa, kun Duisburgista hyttiin tuli nuorehko äiti kahden kakaransa kanssa, iski valot päälle ja alkoi puhua puhelimessa vähät välittäen siitä että nämä skidut hyppivät seinille. Nuoriso lopulta väsähti, mutta sitten äiti alkoikin avautua meille... Lopputulemana yksinpuhelusta oli että älkää ikinä hankkiko lapsia, tai hankkikaa koska ne on kivoja, mutta ensin pitää opiskella ja hankkia työ ja että saksalaiset miehet eivät välitä köyhistä yksinhuoltajaäideistä. Lopulta päästiin jengistä eroon Berliinistä ja saatiin vielä ihan hyvät unet. Parasta kanssa että ton ikkunan sai melkein kokonaan auki, puolet matkasta roikuttiin ikkunasta puoliksi ulkona, ehkä vähän tyhmää mutta niin siistiä!!

Dresden Hbf, vähän jäi kaivelemaan ettei ehtinyt siellä pysähtyä.

Matkaseurani jäi Dresdenissä ja loppumatkan katselin maisemia ja roikuin ikkunasta yksin, ei tullut enää uni oikein silmään. Mahtava matkallaolofiilis, pieni jännistys mitä radan päässä odottaa, upeet maisemat jälleen kerran ja pari appelsiinia aamupalaksi, life is good :)

Tätä kirjottelen nyt Wienistä, takana pari mahtavaa päivää ja aivan liian monta tuoppia olutta Tsekeissä, kyllä tää blogi joskus vielä ajan tasalle saadaan :) Päällimäisenä mielessä kiitollisuutta siitä että voi vaan tällai lähteä reissuun ja muutamia hyviä oivalluksia matkailun syvimmästä olemuksesta, heh heh. Nyt unta palloon ja huomenna Wienin valloitukseen!

Kuninkaan päivä

Hei äiti! Yritin värjätä hiukset oranssiksi. Ei hätää, se ei onnistunut, ilmeisesti mun hiukset hylkii kaikkia kemiallisia aineita.

Aatelkaa miten kivaa ois kun Suomessa ois kunigas tai kuningatar! Sais kerran vuodessa muuttaa koko maan karnevaaliks. Lauantaina täällä koko maa veti oranssit vaatteet ja kaiken maailman krääsät päälle ja aloitti armottoman kuninkaan syttäripäivän eli King's dayn juhlinnan siinä aamupäivästä. Oli ollut vähän suunnitelmissa mennä katsomaan meininkejä Amsterdamiin, mutta paikalliset kovasti väittivät että sinne on King's Daynä hankala päästä kun kaikki junat ovat aivan ääriään myöten täynnä ja myöhässä ja että itse kaupungissa olisi karsea tungos ja kaikki aivan tajuttoman kallista. Osa vaihtareista meni Damiin seikkailemaan, osa porukkaa jäi tänne Haarlemiin ja ESN oli järkännyt aloittelupippalot ja pientä aikataulua meille paikkojen kiertämiseen. Koko konsepti oli aika huikea katukarnevaalin, festivaalin ja kirpparin sekoitus joka jatkui aamupäivästä aamuyön kieppeille - ehkä lähin suomalainen vastine ois vappu, mutta vaan paljon organisoidumpi. Jos mietitte joskus mihin aikaan vuodesta tulisitte Alankomaihin käymään niin voin vahvasti suositella juhlakansalle! Ite en halunnut kantaa oluitten lisäksi mukana kameraa niin alla olevat kuvat ovat Teemun käsialaa :) Vähän osviittaa tunnelmasta, ei pysty mitenkään pistämään tekstiksi sitä meininkiä!

---

Kovastipaljon tapahtuu kun pistää tapahtumaan niin tää postaus lähtee nyt liikkeelle Prahasta, palaillaan siihen sitten myöhemmin kunhan saa vähän unta palloon :)

Jos arki=juhlaa niin miten voi olla että juhla=arki^100?

Jälleen kerran loistoseuraa, ja lisäksi tällä kertaa loistoseuraa todellakin kesäisessä säässä, täällä ollaan oltu 15 asteen kieppeillä jo päiviä! Pääsiäinen on suoritettu, mämmit (kiitos Sara!), Mignonmunat (kiitos Maria!) ja Kinderit (Kiitos Äiti ja Isi!) tuli ihan Suomesta saakka. Pääsiäisloma on ollu aika auvoisaa, ja no tässähän on taas tämä kaks päivää koulua ennenkuin seuraava loma alkaa, että ei tässä nyt varsinaisesti muutenkaan olla mitenkään ihan burnoutin partaalla. Aikaa hyville juhlille ja auringossa makoilulle on ollut ihan riittämiin ja mun puolesta hyvä niin, ens vuonna kandia kirjoitellessa muistelen sitten näitä päiviä...

International Dinner

Torstaina ESN järkkäsi international dinnerin, jonka alun perin piti olla tossa nurtsilla meidän opiskelija-asuntokolossin edessä mutta just sinä päivänä ei sitten sattunutkaan ihan pikniksäät joten siirrettiin se mun keittiöön. Idea on siis että kaikki tuovat yhteiselle päivälliselle jotain kotimaansa perinneruokaa. Koko homma oli melkonen menestys ja vatsat saatiin täyteen ja ruoka oli aivan mahtavaa, ja kun ESN tarjosi alkuillalle ilmaiset oluet ja viinit (ja minä ja Teemu salmarit...) ja jatkobaari ensimmäisen tunnin ajan ilmaiset hanat niin loppuilta on aika sumuinen! Onneksi keittiö tuli siivottua jo illalla, seuraavana aamu(päivänä) kun nousin ylös ei ois oikein moppaaminen innostanut. Mahtava ilta kumminkin, ja ennenkaikkea superhyvää ruokaa!

Viikonvaihteen päätapahtuma oli kumminkin Marian ja Saran visiitti! Vietettiin laatuaikaa vaikka sun missä, sekä Haarlemin että Damin puolella, ja oli aika huikeeta :) Joskus vaan kaikki menee nappiin säästä lähtien. Seura oli parasta (mutta tärkeintä on kuitenkin viini ja jogurtti on elämän leipä vai mites se menikään) ja Hollanti tarjoili kyllä myös parhaita puoliaan! Muun muassa löydettiin (vihdoin!) Zandvoortista maailman mahtavin rantabaari Woodstock ja tsekkailtiin Haarlemia torilla olevan tivolin maailmanpyörästä... Muita tunnelmia kuvista alta!

Aamiainen parvekkeella, check

Kun kerta on pääsiäinen niin pitäähän käydä pääsiäismessussa. Onneks mulla on täällä vaihtarikaveri jolla on suhteita yläkertaan ja päästiin Hillsong Amsterdamin messuun, joka pidettiin yhellä Damin tunnetuimmista klubeista Panamassa. Meno oli aika huikeeta, vois melkien harkita alkavansa käymään kirkossa! Paitsi että musa oli siistiä niin saarnakin anto ajattelemisen aihetta mullekin, ylipäätään koko juttu oli melko kokonaisvaltainen show.

Concertgebouwn artistisisäänkäynti ;) Siinä on tavottelemista

Megasuperhyperpiknik Vondelparkissa! Muutaman tunnin auringossa chillailun jälkeen ei edelleenkään saatu kaikkia eväksiä syötyä

Faunaa Vondelparkissa

Tivoli De Damilla oli pimenevässä illassa aika huikea näky!

Red Light Districtkin tsekkailtiin kuten kunnon turistin kuuluu. Meinasin vähän huolestua kun ei tee muhun enää mitään vaikutusta, pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään miks tää on paikallisille ihan normijuttu.

Oli ihan mahtavaa saada Suomesta vieraita, ja lisää on vielä luvassa, pikkuhiljaa alkaa olla toi turistioppaan homma aika hyvin hanskassa ;) Tytöt lähti tänään aamulennolla ja hyvin nopeesti on täällä päästy taas arkeen kiinni kun päivän luennot oli peruttu, istuttiin porukalla rannalla ruskettumassa jonkun aikaa ja illalla juhlitaan yhden korealaisen ystävämme synttäreitä. Arki on juhlaa :)

Mutta kyllä näitä Prinsessa Ruususia tulee ikävä :') Enkä oo luopumassa mun vaivalla hankituista ylimääräsistä patjoista vähään aikaan (jouduttiin palauttamaan toi iso patja ekan yön jälkeen ja nyt mulla on täällä patjoja täynnä koko lattia). Patjahuone, awesome!!

Väliaikarapsa

Näky mun parvekkeelta viime sunnuntaina :)

Se alkaa vaihdon puoliväli häämöttää (vähän vaikea sanoa missä se puoliväli tosissaan on kun lippuja kotiin ei oo vielä hankittu, ja se tuntuu kyllä todella hyvältä!) niin ehkä ois aika tehdä pientä yhteenvetoa tähän mennessä mieleen tulleista jutuista.

Alankomaihin oli tosi helppo sopeutua, kouluun ei. Harmittaa, että ei tullut tutkiskeltua paremmin koulun taustoja ennenkuin pistin paperit menemään. Luotin aika sokeasti siihen ettei JYU:lla olisi yhteistyösoppareita kuin vain hyvien koulujen kanssa. Toisaalta, tämä seuraava kurssi jonka täällä luen alkoi eilen ja vaikuttaa paljon paremmalta kuin se ensimmäinen!

Kuten sanottu, muuten sopeutuminen on sujunut tosi hyvin. Vähän liiankin hyvin! Pistää miettimään, päästinkö itseni liian vähällä kun lähdin näin lähelle ja näin samanlaiseen kulttuuriin kuin tänne. Että olisiko kuitenkin pitänyt ottaa kunnon irtiotto ja lähteä jonnekin Aasian kaukaiseen kolkkaan kun olisi ollut mahdollisuus?

Toisaalta Alankomailla ja näennäisen läheisellä sijainnilla on puolensa: täältä on älyttömän helppoa matkustaa vanhassa Euroopassa, ja sitä on tullut tehtyäkin. EU, eurooppa yleensäkin ja ennenkaikkea vapaa liikkuvuus saa täällä ihan eri merkityksen kuin Suomessa, josta ei noin vain hypätäkkään bussiin Pariisiin tai junaan Prahaan. Olen käynyt Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Saksassa enkä ole vilauttanut passia kertaakaan. Awesome.

Kaikilla reissuilla on tullut tehtyä tosi paljon, ja kyllähän täällä Haarlem-Amsterdam -sektorillakin on nähty kaikenlaista! Haarlem on tuntunut jo pitkään kotoisalta, ja alkaa olla vähän vaikea määritellä oonko ulkomailla vai en kun olen täällä. Tuntuu älyttömältä että mulla on täällä välillä tylsiäkin päiviä vaikka parinkymmenen minuutin päässä on yks Euroopan hienoimmista kaupungeista! Kai siitä huomaa että on kotiutunut, kun tulee pidettyä välillä todella laiskoja päiviä. Niitten laiskojen päivien iltoina sitten ruoskii itseään kun muistaa että parin kuukauden päästä täällä hengailu on jo ohi ja mahdollisuus nähdä kaikki nämä siistit paikat on aika paljon kaukaisempi.

Meitä vaihtareita täällä Haarlemissa on joku viitisen- kuutisenkymmentä, eli verrattuna Jyväskylään aivan todella vähän. Toisinaan tuntuu siltä että olen Jykylässä mukana paljon useammissa vaihtaritapahtumissa koska täällä vain yksinkertaisesti tapahtuu vähemmän! Myös ESN toimii vähän eri tavalla ja hyvin eri mittakaavassa, mikä on aika ymmärrettävää.

Suomalaisia perinnejuomia on ollut vähän ikävä ajoittain, joten kun huomasimme että melkein kaikki suomalaiset perinneruoat vaativat uunia valmistusvaiheessa (ja uuni ei näiden solukämppien varustukseen täällä kuulu) päätimme panostaa juomapuoleen torstain International Dinneriä varten ja uhrasimme viimeiset lakrisalit hyvään tarkoitukseen! Onneks äiti ja iskä toivat viime vkloppuna Marskin ruisleipää joten ihan pelkästään nestemäisellä linjalla ei tarvitse mennä.

Suomea ei ole kauheasti ikävä, paitsi Jekkua (siis ei Jägermaisteria, sitä saa kyllä täältäkin, vaan meidän koiraa...) ja tietysti myös perhettä ja ystäviä jossain määrin. Yhteyttä on kuitenkin niin helppo pitää, etä ei se oikeastaan missään tunnu. Mieleen tulee kuitenkin jo joitain paikkoja, joita kesällä palatessa haluaa nähdä, ja sauna, ai että olis kiva päästä saunaan! Ja opiskelijalounas, uijjui, en enää ikinä ikinä ikinä valita jos Sonaatilla ei satu olemaan just mun lemppariruokia joka päivä tarjolla. Ja opiskelijaterveydenhuolto. Kyl suomalaisilla opiskelijoilla on pullat aika hyvin uunissa.

Suomesta kyllä kaipaan myös omaa kämppää. Kerran kun on yksiöön päässyt niin kyllä tää soluasuminen on välillä vähän siinä rajoilla :D Ei nyt muuten, mutta lähinnä ton keittiön kanssa... En mä halua muiden sotkuja siivota mut en mä myöskään halua nalkuttaa niiiiiin no keittiö on siis käytännössä no tota aika kauheessa kunnossa. En uskalla laittaa kuvia, saattaisitte saada ruokamyrkytyksen pelkästään niiden kattomisesta.

Eli joo, jotain juttuja Suomesta kyllä kaipaa. Siitä huolimatta on enenevissä määrin semmoinen olo että jospa sen maisterin saisikin tehtyä jossain muualla... Tai ainakin maisterivaiheessa pääsisi taas vaihtoon, jonnekin kauemmas... Suomessa on puolensa, mutta on niin hyvä nähdä välillä jotain muuta, ja ulkomaille opiskelemaan lähteminen on tehty niin helpoksi (no jonkin verran enemmän vaivaa pitää nähdä, mutta ei tarvitse mennä kuin muutamia vuosikymmeniä taaksepäin niin meininki oli aika eri) että tuntuisi tuhlaukselta olla käyttämättä sitä mahdollisuutta nyt. Kysymys onkin sitten vain että minne lähtisi ja mitä lukemaan, ja se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Utrecht x 2

Viimeisen kahden lomaviikon aikana on tullut reissattua Utrechtiin peräti kaksi kertaa, molemmilla kerroilla hyvästä syystä! Viime viikolla hyppäsin junaan että voisin ottaa kaiken hyödyn irti tosta museumkaartista ja tsekkasin Museum Speelklokin ja Centraal museumin. Molemmat oli tosi upeita, ja ihan hyviä oivalluksia kyllä löytyi! Alankomaalaisilla on tää museojuttu aika hyvin hallussa, yhessäkään huonossa museossa en oo täällä käynyt, kaikki on toteutettu todella siisteillä tavoilla. Varsinkin Speelklok, mekaanisen musiikin museo, oli todella käymisen arvoinen. Aika noloa tunnustaa että musatieteilijällä ei ole itseasiassa ikinä käynyt mielessä että ennen niitä ensimmäisiä alkeellisia musantoistovälineitä oli jo kauan aikaa ollut käytössä erilaisia itseään soittavia instrumentteja jotka ajoivat periaatteessa samaa asiaa.

Speelklokissa oli melko massiivisia katu-urkujakin, mutta nää on saliurut joilla soitettiin tanssimusaa erilaisissa juhlissa. Desibelitaso oli aika musertava... Kätevää sinänsä, onhan toi nyt huomattavasti siistimmän näköinen kuin lauma juoppoja orkesterimuusikoita!

Vähän modernimpi versio. Kahvilassa flyygeli paineli itsekseen menemään Gershwiniä ihan hämmästyttävän toimivilla tulkinnoilla!

Museokierrosten jälkeen nautin Utrechtlaisen frendini kanssa lounasta ja muutaman hyvin valitun oluen alla olevan kuvan terassilla ja elämä oli niin sanotusti kohillaan :) Eli tuli vihdoin avattua terassikausi - ja aikasemmin on jo korkattu grillikausi, irtojäätelökausi ja pussikaljakausi, johtopäätöksenä, nyt on kesä!

Eilen menin Utrechtiin vähän eri meiningillä, nimittäin ESN Netherlandsin Social Erasmus -koordinaattori järkkäsi koulutuksen SE-jutuista jotka olivat vissiin Alankomaiden edellisessä National Platformissa jääneet vähän taka-alalle. Meidän Haarlemin sektiossa ei ole Social Erasmus -tapahtumia vielä järkätty, mutta nyt meillä on hieno kahden hengen komitea eli minä ja Teddy ja koitetaan saada jotain vielä tänä keväänä aikaiseksi :) Tapasin paljon kivoja Alankomaiden ESN-aktiiveja, osa oli just palannut Annual General Meetingistä Milanosta. ESN tekee maailman sata kertaa pienemmäksi, sillä itte olin katsellut kateellisena jyväskyläläisten ESN-poppoon Milanon-kuvia facebookista. Just tätä ESN on parhaimmillaan, verkostoja ympäri Eurooppaa!

Koska ESN vetää aika isoa roolia vaihtareiden elämässä paitsi täällä mun vaihdon aikana niin myös himassa, vois olla ihan paikallaan sanoa pari sanaa Erasmus Studen Networkistä, maailman parhaasta opiskelijajärjestöstä! ESN on kansainvälinen järjestö, joka toimii 36 maassa kolmella eri tasolla: meillä on kansainvälinen hallitus joka vetelee naruja isoissa linjoissa, joka maalla oma kansallinen hallituksensa jotka pitävät homman kasassa kansallisella tasolla ja alimmalla, kaikista eniten arjessa näkyvällä tasolla tällä hetkellä yhteensä 441 paikallista osastoa, jotka lähettävät kivoja tyyppejä poimimaan vaihtareita lentokentiltä ja järkkäävät bileitä ja niin edelleen. ESN on kuitenkin paljon paljon paljon muutakin kuin biletystä (vaikka sitäkin kyllä on, ei se väärin ole!). Kaiken kiintotähtenä on vaihto-opiskelija, jolle yritetään taata paras mahdollinen vaihtokokemus. Kaikki on periaatteessa vapaaehtoistyöpohjaista, opiskelija auttaa toista opiskelijaa -meininkiä. Tarpeeksi pitkälle jos aletaan kaivelemaan niin maailmanrauhastahan tässä on kysymys, niinkuin Erasmus-vaihto-ohjelmassa ja EU:ssa muutenkin...

Kotona ESN tarjoaa mulle mahdollisuuden tutustua vaihtareihin ja päästä järkkäämään kaikkia unohtumattomia tapahtumia, täällä Haarlemissa ESN on muun muassa poiminut mut lentokentältä ja tutustuttanut mut tähän upeaan kaupunkiin ja kulttuuriin niin monella eri tavalla. On ollut aika jännää olla vaihteeksi täällä vastaanottavassa päässä! Ja kuitenkin samaan aikaan voin myös osallistua toimintaan täällä samalla tasolla kuin Suomessakin kuten eilisessa koulutuksessa Utrechtissa, on jotenkin tosi siistiä että voi tulla ihan toiseen maahan ja jatkaa toimimista samassa järjestössä ihan niin kuin kotikulmillakin :) Oon saanut ESN:ltä niin paljon ja niin koukussa että tää homma ei oo kyllä ihan hetkeen loppumassa, eli paljon on vielä edessä!

---

Ai niin joo, kyllähän Utrechtissa tuli tehtyä vähän ostoksiakin.

Tsekit & Itävalta parin viikon päästä, oh yeahhh!

Kuninkaallisia vieraita

Amsterdamin kuninkaallinen palatsi

Tuossa eräänä ihan kauniina päivänä tuli käppäiltyä De Damin aukion ohi. Damilla on yleensä lössi turisteja ja katutaiteilijajengiä viihdyttämässä turistivirtaa, ei suinkaan tyhjäksi aidattua toria, poliiseja, sotilaita ja Ruotsin ja Alankomaiden lippuja joka puolella.

Väkikään ei ollut turisteja vaan hollantilaisia, eikä tarvinnut odotella kauaakaan kun kuninkaallisesta palatsista käppäili Alankomaiden kuningaspari, Willem-Alexander ja Maxima, ja mustat venytetyt volvot kaartoivat poliisisaattuessa pihaan - Kaarle ja Silviahan se siinä :)

Tuplabongaus!! Hollantilaiset pääasiallisesti tykkäävät kuningasperheestään tosi paljon, lähinnä varmaan koska he ovat todella aika tavallinen perhe. Kuninkaallinen linnakin on yleensä yleisölle avoinna, kuningasperhe asuu siellä vain ollessaan edustustehtävissä. Willem-Alexanderilla ja Maximalla on kolme tytärtä, joista vanhin on siis tuleva kuningatar - toistaiseksi saa vielä olla ihan vaan Princess Orange :) Alankomaiden kuningatar siirsi kruunun pojalleen viime vuonna, joten tänä vuonna juhlitaan huhtikuun lopussa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan King's Dayta, ei Queens Dayta. On varmaan luvassa jotain spessua, mutta vaikka ei olisikaan niin ainakin huikeat bileet!

Oli tosi siistiä päästä vaihdon aikana näkemään maan kuninkaalliset, mutta mulla oli omat kuninkaalliset vieraani joten ei kyllä pitkään jääty katselemaan. Äiti ja isä olivat nimittäin käymässä viime viikon lopulla! Vietettiin melko hyvin aikataulutettu viikonloppu erilaisten enemmän tai vähemmän turististen kohteiden parissa. Mukaan mahtui paljon hyvää ruokaa, huippumuseoita (sattui vielä olemaan Museum Weekend joten kaikkiin museoihin pääsi ilmaiseksi!) ja myös Reichin Music for 18 musicians Concertgebouwssa (iskä ei ees nukahtanut!).

Tulppaaniostoksilla!

Juusto-ostoksilla!

Het Scheepvaartmuseumissa!

Äitillä ja isällä oli vuokrattuna kämppä kanavan varrelta Haarlemissa, ja päivisin siirryttiin aika sujuvasti Amsterdamiin. Tehtiin myös reissu vähän kauemmas Keukenhofiin tsekkailemaan tulppaaneja. Pakko myöntää että vaikka oli tiedossa että maan suurin tulppaanipuutarha on varmaan aika siisti, olin tosi yllättynyt siitä miten paljon siellä oli kukkia jo tähän aikaan vuodesta! Turistejakaan ei varmaan ollut vielä tähän aikaan vuodesta niin paljon kuin yleensä (vaikka väkeä kyllä oli silti siis liikkeellä aika paljon) ja puistossa oli myös sen verran lääniä että varsinaista tungosta ei ollut missään. Todella kaunis, rauhallinen paikka, ehdottomasti suosittelen käymistä jos näillä seuduilla liikkuu (ja jos vain budjettiin mahtuu, matkoineen hintaa tulee reilu parikymppiä).

Okei, oon tiennyt että tulppaaneilla on hauskoja nimiä mutta mutanttipetra, for real??

Oli tosi siistiä saada äiti ja iskä hetkeksi lainaan tänne, vaikka olikin myös tosi outo olo - oon niin tottunut olemaan täällä ihan keskenäni, ei perheenjäsenet jotenkin kuulu tähän maahan :D Nyt jatkuu taas arki ja opiskelijapöperöt, ei se itte keitetty aamupuuro maistu yhtään niin hyvältä ku äitin tekemä... Mutta ihan mukava päästä taas normaaliin päiväjärjestykseen, varsinkin kun tää viikko on vielä ihan lomailua!

Turisteja ja tuulimyllyjä

Oon edelleen tän blogin kanssa nyt auttamattomasti ajasta jäljessä, mutta pakkohan nyt on kertoa ESN-reissusta ehkä yhteen Hollannin pahimmista turistirysistä, Zaanse Schansiin. Mestan idea on hieno ja hyvin toteutettu, mutta paikka oli jo nyt niin tupaten täynnä turisteja että maku vähän menee. Zaanse Schans on siis turisteja varten rakennettu kylä täynnä perinteistä hollantilaista maaseutua: tuulimyllyjä ja vanhoja taloja joissa on juusto- tai kenkäpajoja (tai siis krääsämyymälöitä) ja pari ihan siistiä museota, vähän niinkuin kotiseutumuseoalueet Suomessa siis. Tuulimyllyt on siitä hienoja että ne on toiminnassa, me käytiin sahamyllyssä ja se paahtoi siellä väsymättä tukeista lautaa. Aika siistiä! Jos siellä sattuu käväsemään kannattaa ehdottomasti hankkia semmonen Zaanse Schans -passi, niitä saa isoimmasta museosta, hintaa en tiedä kun ESN maksoi mutta ei vissiin pahan hintainen ja edut oli ihan varteenotettavat.

Hollannin eka Albert Heijn! Paikallinen s-market (tai k-kauppa, ihan mistä tykkää) joka löytyy nykyään Hollannissa joka nurkasta. Tästä se lähti :) Olin vähän pettynyt kun yleensä AH:ssa on aina kaikkia aika hyviä tarjouksia bonuskortilla mut tääl ei ollu mitään...

Munkit ottanu aika vakavasti tän Hollannin kansallisvärin

Juustoaaaa!! Kun osti kaks niin sai kaupan päälle juustohöylän joten ostettiin kaverin kanssa kaks ja nyt mulla on juustohöylä, jee! Maailman pienin juustohöylä mutta toimii kumminkin, ja syön tota goudaa varmaan vielä ens kuussa.

Sahamylly, lautaa tuulivoimalla

Päivälliseks pannareita ja jouduttiin vielä tappajasorsan kohteeks, meni pari pannaria vaihtoon kun sorsa lens pöytään niitä jakamaan.... ai miten niin sorsien ruokkiminen on ongelma

Popoja on joka lähtöön, ja olivat vissiin paikan päällä valmistettuja.

Deutschland, Teil fünf: Epilog

Pakko vielä laittaa pari kuvaa junareissulta väliltä Frankfurt-Bonn. Tän piti olla ihan tavallinen junamatka (jonka aikana piti tehdä ahkerasti kouluhommia), mutta ihan odottamatta tästä tulikin yks reissun huippuhetkistä. Takana on edellisen illan juhlat, kivoja uusia tuttavuuksia ja vanha ystävä, edessä uusi aamu, uudet seikkailut ja uskomattomat maisemat Rheinin rannoilla, juna kulkee, vastapäätä istuva mies kertoilee juttuja linnojen rakentamisesta, rautateistä, Bonnin historiasta ja vaikka mistä ja väittää vielä että puhun hyvää saksaa! Tää on rakkaudentunnustus reissaamiselle, ja erityisesti sille, miten usein löytää matkalta jotain mitä ei ollut osannut odottaa. Haluan oppia lisää kieliä, ja ennenkaikkea mä haluan matkustaa, aina vaan uusiin paikkoihin ja takasin vanhoihin kivoihin paikkoihin enkä jäädä homehtumaan mihinkään paikkaan yhtään sen pidemmäksi aikaa kun on ihan pakko.

Deutschland, Teil vier: Päämääränä matka

Paluumatka alkoi Frankfurtista ihan liian aikaisin aamulla... Mutta millanen matka olikaan! Ns Hispeediltä sai varattua junaliput jotka olivat voimassa varatulla reitillä koko päivän (olivat muuten myös halvemmat kuin Deutsche Bahnilta), ja sitten piti vain valita reitti  kivojen pysähdysten kautta. Edessä oli siis todella chilliä junailua Bonnin ja Kölnin kautta takaisin Haarlemiin. Kölnissä alkoi vähän muutaman viime yön univaje painaa, mutta muuten aika reipas meininki! Ihan upea t-paitakelikin koko päivän. Kesä!

Frankfurt Hbf aamusella

Ensimmäinen pysähdys, Bonn! Beetun syntymäkaupunki!

Mitäköhän Ludde sanois jos kuulisi päätyneensä graffitiin...

Beethoven Hause oli ehdottomasti visiitin arvoinen, mutta kovin tiukasti vaihtivat siellä valokuvauskieltoa! Tässä siis ulkoapäin Beethovenin syntymätalo. Näyttely oli oikein vaikuttava, ja paikka tietysi melko historiallinen!

Seuraava stoppi Kölnissä että voi laulaa hyvällä omallatunnolla UB:tä...

"Olen seissyt laiturilla kolme [ja tällä reissulla aika monella muullakin laiturilla] ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon" :)

Pakko sanoa, oli se kirkko aika mahtava. Vaikka turisteja oli jonkin verran, se on niin iso että ne vaan hukkuu sinne (ainakin nyt kun ei ole matkailukausi ihan kuumimmillaan). 

Ja Kölnin vesi aika hyvin esillä paikallisissa kosmetiikkaliikeissä...

Kölnistä ei enää ollutkaan enää kuin muutama nopea vaihto ja äkkiä olinkin taas pannukakkumaassa ja junassa oli taas wifi (Saksassa ihan älyttömän vaikea muuten löytää wifiä mistään!). Kuuntelin UB:tä ja katselin pikku hiljaa aina vaan tasaisemmaksi muuttuvaa maisemaa. Oli ihan tajuttoman hyvä reissu. Jotenkin niitä matkoja jotka ylittivät odotukset kympillä. En osannut yhtään odottaa että Saksassa voi olla niin kaunista. Saksalaiset olivat ihania, uskomattoman kärsivällisiä kun jaksoivat kuunnella surkeaa saksaani ja vielä vastata niin rauhallisesti että mäkin ymmärsin :D Päällimmäinen fiilis reissun jälkeen oli about että mahdollisimman nopeasti uudelleen reissuun. Suunnitelmat jo tulilla :)