Paris, partie un: "Paris is always a good idea!"

Kaikenlaisia reissusuunnitelmia tällekin lomalle oli, mutta päädyin Pariisiin - lähinnä koska edellisestä kerrasta jäi jonkun verran hampaankoloon, niin paljon jäi näkemättä, ja osaltaan myöskin koska eräs pikkuserkkuni joka myös Kirjatoukkana tunnetaan lietsoo blogissaan (josta suosittelen kaikkia onkimaan kullanarvoisia vinkkejä ranskanreissuille!) pariisinkaipuuta about joka toisessa postauksessa, ja osaltaan koska muille reissuille näyttäisi löytyvän parempia rakoja muualtakin tänä keväänä... Ja tässä sitä nyt ollaan, istun hostellin baarissa ja juon yllättävän kallista olutta (älkää huoliko, muuten oon kyllä pitäytynyt asianmukaisesti viinissä) ja aloittelen kertailemaan että mitäs kaikkea muutaman viime päivän aikana on ehtinyt tapahtua, tahti on meinaan ollut aika tiivis! Pakko jakaa tätä settiä muutamaan osaan, muuten tulisi sellainen hehtaaripostaus ettei sitä kukaan jaksaisi kirjoittaa saatikka lukea.

Maanantai oli aika mahtava päivä, juoksentelin vakuutustoimistossa ja sen jälkeen hengailin saksalaisten turistifrendien kanssa damissa, näistä riemuista ehkä lisää myöhemmin, sillä pääasia kuitenkin oli että hyppäsimme pienoisten teknologisten kommunikointiongelmien jälkeen yhden jenkkiläisen vaihtarifrendini kanssa yhdentoista tienoilla illalla bussiin Amsterdamissa. Brittiläinen bussiyhtiö Megabus ajelee tällaisia halpavuoroja (tämä reissu oli 30 puntaa eli n. 35 euroa) Euroopassa vaikka sun missä, ja me päädyimme yöbussiin, ajatuksena että eipähän tarvitse käyttää päivästä aikaa matkustamiseen. Kovasti yritimme nukkua, mutta tämä ei nyt varsinaisesti ollut mikään luksusbussivuoro - penkit eivät oikein kunnolla menneet makuuasentoon, ja ensin oli kuuma, ja sitten ilmastointi laitettiin päälle ja tuli pirun kylmä, ja yhtäkkiä kello olikin jo 05.20 aamulla ja heräsimme tokkurassa siihen että olemme Pariisissa. Hitto soikoon, Pariisissa! Kuinka siistiä että voi vain hypätä bussiin ja herätä Pariisista!!!

Eipä siinä muuta kuin lähdetään kävelemään. Bussipysäkki oli aika kaukana keskustasta, Palais des congrése Parisin vieressä, mutta meillähän ei muuta ollut kuin aikaa. Matkaseurani ei ollut koskaan käynyt Pariisissa, joten kaikki tärkeimmät nähtävyydet oli tarkoitus bongata aika tiukalla aikataululla - jostain syystä hän ei jäänyt kuin yhdeksi yöksi, itsehän nautin hostellielämästä kolme yötä. Pienoisten eksymisten jälkeen löysimme itsemme Riemukaarelta. Kuudelta aamulla. Melko legendaarista.

Onneksi oltiin tehty eväät. Nautittiin tässä sitten ravitseva aamupala.

Matka jatkui jalan Eiffelin tornille. Jenkkifrendini sanoin: "This is like Dawn of the Dead!", sillä missään ei todellakaan näkynyt ketään. Jäätin tornille odottelemaan auringonnousua, ja tottakai sitä odotellessa alkoi satamaan... Mutta tämä kyllä ehdottomasti jää mieleen, aamun odottelu Eiffelillä. Onpahan jotain mitä mummona muistella!

Aika huikeeta, pikkasen eri meno kuin parhaaseen turistiaikaan kun viimeksi olin näillä hoodeilla!

Matka jatkui Champ de Marsen kautta Seinen rantaan ja d'Orsayn, Grande ja Petit Palacen kautta Tuilerien puutarhaan ja Louvreen. Olimme sopivasti Carusel de Louvren avaamisaikaan ovilla. Itse museohan on tiistaisin kiinni, mutta sen ympärille paisunut kauppakeskittymä ei vapaapäiviä näe. Painuimme maan alle (kirjaimellisesti, sillä jos joku ei vielä tiennyt koko mesta on osittain maan alla - kauppakeskuksen osalta hela hoito) Starbucksiin kuivattelemaan.

Hetken hengähdettyämme ja itseämme ravittuamme päätimme suuntautua hostellille. Yövyimme, tai itse yövyn edelleen, St. Christopher's Innissä aivan Gare du Nordin kieppeillä. Tämä edellytti pientä metroilua. Pakko sanoa, mä olen aina jostain syystä tykännyt metroista ihan hirveästi! Varsinkin tällaisista vanhoista metroista. Olin ihan superinnoissani kun pääsin tutkailemaan metrokarttoja. Mentiin väärään suuntaan vaan kerran...

Hostellilla oltiin siinä yhdentoista pintaan, mutta kävi ilmi että check-in onkin vasta kahden jälkeen. Onneksi hostellimme oli ihan yhden must-see kohteemme lähellä, joten nappasimme Gare du Nordilta vähän evästä ja kipusimme Sacré-Coeurille. Ihan mieletön paikka, suosittelen ehdottomasti jokaiselle Pariisin kävijälle, näköala on varmasti parempi kuin Eiffelistä ja ennekaikkea ilmainen! Itse en ole Eiffeliin koskaan kiivennyt, mutta siitä näköalastahan väistämättä puuttuu se Pariisin horisontiin aika läheisesti kytkeytyvä Eiffelin torni... Sacré-Coeurilla kun katsoo oikeaan suuntaan niin pariisivibat ovat taatut.

Näyttää muuten paljon korkeammalta kaukkaa kuin läheltä katsottuna!

Amélie -moment! Jos et ole nähnyt sitä leffaa, katso, ihan vaikka vaan Yann Tiersenin musan ja Pariisin maisemien takia!

Sacré-Cour

Lopulta kun päästiin sisään hostellillemme oli pienen välikuoleman paikka. Suihku teki todella hyvää... Nälkä kuitenkin ajoi liikkeelle, ja käppäiltyämme aikamme Canal Saint-Martinin rantoja löysimme itsemme Place de la Républiquelta ja ravitsimme itsemme siinä ennenkuin siirryimme takaisin keskustaan ja Eiffelille katselemaan iltavalaistusta.

Oltiin päivän reissailun jälkeen aika sipissä, ja hostelli ja unet tuntuivat todella hyvältä idealta. Aamulla oltiin reippaina aamupalla siinä kahdeksan jälkeen ja ulkona ovesta ennen yhdeksää. Ensimmäinen kohde oli Musée d'Orsay. Tähän väliin pieni mainospala, jos olet eurooppalainen ja alle 25 vuotta vanha, pääset käytännössä kaikkiin Pariisin museoihin ilmaiseksi (jotkut vaativat opiskelijakorttia, suurimpaan osaan pääsee vaikkei olisi opiskelijakaan ihan vaan passia vilauttamalla). Eli matkusta ajoissa! Musta on tosi makeeta että Ranskassa on tajuttu että on tärkeää että nuoret eurooppalaiset pääsevät tutustumaan omaan kulttuurihistoriaansa. Tuntuu pahalta maksaa 10 euroa Ateneumista tämän jälkeen. Ehkä me suomessakin jossain vaiheessa tajutaan mistä niissä museoissa oikeasti on kysymys. Asiaan, d'Orsay oli todella hieno, aika sokkeloinen alkuun, ja niin täynnä taidetta että meinaa tulla yliannostus. Jos (kun) joskus pääsen uudestaan siellä käymään, keskityn olennaiseen eli viidennen kerroksen impressionimi -kokoelmaan, jostain syystä Monet uppoaa muhun. Kieltämättä myös Van Gogh -kokoelma oli hieno, mutta odotan Amsterdamin vastaavalta vielä hieman parempaa ;) Myös orientalismi -huoneet olivat hienot, ja d'Orsayssa on valtavasti niitä törkeän isoja tauluja jotka tekevät jo pelkällä koollaan melkoisen vaikutuksen, mutta ongelma on se että nähtävää on ihan hirveästi. Parhaat tietysti jäävät mieleen.

d'Orsayn kello sisältäpäin

Saimme ajan kyllä kulumaan d'Orsayssa oikein mukavasti, tuli melkein kiire koska olimme sopineet treffit matkaseurani pikkuserkun kanssa Louvrelle puoli kahdeksi. Jenkkiystäväni oli aika innoissaan siitä että sattui samaan aikaan samaan kaupunkiin euroopassa sukulaisensa kanssa! Tämä pikkuserkku ja hänen ystävänsä olivat saapuneet Pariisin vasta muutamaa tuntia aikaisemmin, ja tsekattuamme yhdessä Mona Lisan he lähtivät nauttimaan kauniista säästä ja me kiertelimme Louvrea vielä jonkin aikaa. Sama pulma kuin d'Orsayssa, runsaudenpula. Kaikkea kaunista niin paljon että lopulta huomaa vain kävelevänsä turistivirran kanssa kaiken siistin ohi. Teimme sotasuunnitelman ja keskityimme lopulta vain ensimmäiseen kerrokseen ja sieltäkin lähinnä vain ranskalaiseen taiteeseen ja Napoleonin asuintiloihin. Jo niissä oli näkemistä pariksi tunniksi. Ulkona oli kuitenkin loistava sää ja halusimme päästä pois sisätiloista (ja minullahan oli vielä kaksi päivää aikaa kierrellä Louvrea niin paljon kuin sielu sietää!) joten suuntasimmekin metrolla Peré-Lachaisen hautausmaalle. Kohtalon oikusta juuri kun olimme saapumassa Chopinin haudalle vartija käännytti meidät pois koska koko paikka oli menossa kiinni. Saanko kysyä miksi hautausmaa menee kiinni viideltä??

Vielä ennen kaverini lähtöä kävimme syömässä kunnolla ja törmäsimme uudestaan matkaseurani pikkuserkun seurueeseen Eiffelillä. Aika kului aika nopeasti, ja saatoin seurani puolimatkaan bussille eli Riemukaarelle - ja tällä kertaa myös tajusimme mistä itse kaaren alle pääsee! Kaverillani alkoi ikävä kyllä olla jo kiire bussille, mutta itse hengailin hetken tuntemattoman sotilaan haudalla...

Kello oli jossain yhdentoista tienoilla eikä väkeä ollut pahemmin, mutta yhtäkkiä edessäni oli kaksi italialaista turistia jotka vilpittömästi kysyivät puhunko englantia ja missä suunnassa Louvre on. Ihan mahtava fiilis neuvoa toisia kaupungissa jossa ei itse vielä joitain kymmeniä tunteja sitten osannut liikkua paljon yhtään!

---

Matka ja tarina jatkuu taas jossain vaiheessa, nyt alkaa olla vetäytymisaika. Juttelin tässä samalla jonkun aikaa ranskalaisen nuoren herrasmiehen kanssa på svenska! Tämä Julien oli ollut Tukholmassa kuusi kuukautta vaihdossa. Aika huippua! Ja kiva huomata että ruotsikin vielä luistaa. Ehkä seuraavaksi pitäisi opiskella vähän ranskaa.

Nostakaamme malja...

...lomalle! Malja lomalle nostettiin heti keskiviikkona, tietenkin. Istuttiin iltaa meidän keittiössä ja nostettiin useampikin malja. Sitten päätin esitellä hienoa suomalaista juomakulttuuria ja lentokentältä ostetut minttu- ja salmaripullo aukesivat. Minttu ja erityisesti minttukaakao sai kovasti kiitosta, salmari ei niinkään!

...museoille! Seuraavana päivänä oli nimittäin ESN:n järjestämä museum day. 15 euron hintaan pääsi tsekkaamaan hyvässä seurassa tiedemuseo Nemon ja Heineken Experiencen. Ensimmäisenä vuorossa ollut Nemo on kunnioitettavan kokoinen kompleksi noin vartin kävelyn päässä keskusrautatieasemalta. Täytyy myöntää että oma vireystila ei ollut ehkä ihan kohdillaan tätä kokemusta varten...

Koko museo oli viisi kerrosta hämmentävää härpäkettä ja hilavitkutinta, jatkuvasti räikeän värisiä liikkuvia osia joka puolella! 

Todella hypnoottistakin settiä löytyi...

Paikka oli vähän kuin Heureka, mutta räikeämpi, isompi, sekavampi (ainakin siinä mielentilassa) ja ahtaampi. Näyttelyitä oli useita, lapsia oli miljoona ja vanhempia puoli miljoonaa, ja lapset selvästi olivat ykköskohderyhmä. Kaikki oli tosi interaktiivista, selitettyjä tieteellisiä ilmiöitä pääsi itse kokeilemaan. Ittessä on sen verran tieteilijän vikaa että olis kyllä ollut siistiä kokeilla kaikkea, mutta jokainen paikka oli käytännössä koko ajan tämän 4-12 vuotiaitten kohderyhmän kansoittamana eikä niitä nyt kehdannut ruveta kiilaamaankaan... Kohderyhmän nuoruus näkyi myös tarjolla olevassa tiedossa, eli varsinaisesti mitään uutta oivallusta ei kyllä vähänkään vanhempi yleisö täältä löydä. Mutta hauska paikka, muksuille ihan must juttu Amsterdamissa.

Myös tarvittava rekvisiitta oli mitoitettu ehkä vähän nuoremmalle väelle ;)

Siirryttiin ratikalla vähän tunnelmasta toiseen, nimittäin Heinekenin valtavan markkinointikoneiston hampaisiin. Heineken Experienceä ei nyt sinänsä voi museoksi kutsua, mutta elämykseksi kyllä! Markkinointi on niin silmiinpistävän räikeää ettei se enää edes häiritse, vaan voi keskittyä ihan rauhassa pitämään hauskaa.

Ensimmäinen varmaan viidestäkymmenestä valokuvauspisteestä tällä reissulla!

Etäisesti museota muistuttava osio oli kyllä tosi vakuuttavasti toteutettu, ihan ehdottomasti parhaita missä olen käynyt. Innovatiivista tilankäyttöä, olihan miljöönä tosiaan vanha panimo ja kaikkine viljasiiloineen.

"There is always something happening around beer" - ihan kohtuullisen hyvin sanottu!

Täytyy sanoa että Heineken on todella ottanut historiastaan ja ylipäänsä kaikesta yhtiöön liittyvästä kaiken mahdollisen irti. Heineken Experiencestä löytyy jotain tasan kaikille. Niillekkin joille olut ei maistu löytyy muun muassa heppoja ja pleikkareita, Heineken esittelee auliisti ympäri maailmaa sponssaamiaan festivaaleja ja jopa vihreälle ideologialle oli omistettu pikkuruinen nurkkaus.

Kyllä, talli. Keskellä vanhaa panimoa. Tuli pikkasen nurkan takaa! Ihan pyllystä kyllä että heppoja ei päässyt taputtelemaan.

Suurimmalle osalle tietysti pääroolia näyttelee kuitenkin olut, ja sitä päästiinkin maistelemaan ihan riittävissä määrin. Oluesta vähänkään enemmän tietävälle ei kyllä ollut tarjolla mitään erityisen avartavaa informaatiota, mutta oluen valmistusprosessi kyllä käytiin läpi useampaan kertaan ja useammasta näkökulmasta (muun muassa oluen näkökulmasta 4D-teatterissa). Ja täytyy sanoa että aiemmin hankitusta oluttietoudesta oli kyllä hyötyä, sillä kunhan päästiin maistelemaan, kysymyksiin oikein vastanneet saivat palkinnoksi mitäs muutakaan kuin lisää olutta! Ei osannut oikein päättää pitäisikö tuntea itsensä vakuuttavaksi asiantuntijaksi vai ihan vaan juopoksi.

Tottakai asianmukaisen pikkuruista maistelulaseista! Kyllähän siinä muutama ekstralasi oli ihan paikallaan, muutenhan olisi jäänyt vaan paha mieli.

Kun asianmukaiseen tunnelmaan oli päästy, meininki muuttui jotakuinkin ikuisesti jatkuvaksi baariksi. Itse jackpot odotti kyllä vasta koko kierroksen päässä, nimittäin lipun hintaan kuuluu myös kaksi olutta viimeisessä baarissa. Tai oikeastaan näillä kahdella olutpoletilla sai ostaa itselleen joko kaksi olutta, yhden vähän isomman extra cold -oluen tai päästä valuttamaan itse itselleen oluen (ja saada tästä itsensä palvelemisesta jopa diplomin!). Me keskityimme enemmän määrään kuin laatuun, ja kun kaikki mukana olleet eivät oluesta niin välittäneet niin osalle lankesi osaksi nauttia sitten heidänkin edestään. Lopputuloksena Heinekenin oheistuotekauppaan astellessa porukka alkoi olla aika päissään - hyvin suunniteltu juttu! Itse kaikesta huolimatta onnistuin välttämään kulutushysterian ja keskityin postikorttiostoksiin (tarkkailkaa postilaatikoitanne ;) ).

Todellakin kaikki mitä baari ikinä voisi kaivata löytyi kyllä.

Edelleen mukavassa hiprakassa jäimme jo seuraavaan markkinointihaaviin, eli otimme vastaan ilmaiset liput kanavalaivalle joka vei meidät suoraan Heinekenin brändikaupalle. Nyt kyllä jälleen pojot Heinekin oheistuotemarkkinointiin, on kyllä viimeiseen asti hoidettu homma (tottakai paatistakin sai ostaa olutta vielä halpaan baarihintaan). Kieltämättä diili oli loppujen lopuksi meidän kannalta aika mahtava: pääsimme kävelyetäisyydelle keskustasta ja kaupan päälle ilmaiset mini-Heineken maistelulasit. Ja tietysti kanaaleissa on aina kiva katsella maisemia :)

Tämänkertaisessa botskissa oli myös se etu että siitä sai ikkunat auki!

Jälleen kerran hämärtyvässä Amsterdamissa canal cruisella, ja ihan mielettömän nättiä.

Osa porukasti kieltämättä silti otti ratikan kohti Amsterdan Centraalia, mutta pienemmällä porukalla lähdimme kävelemään kohti asemaa pienessä tihkusateessa. Koska kiirettä ei ollut, pysähdyttiin ensin maailman parhaille ranuleille (en ehkä enää ikinä voi ostaa suomalaiselta grilliltä mitään) ja edelleen nou kiire -meiningillä jäätiin hetkeksi todella mukavaan coffee shoppiin, jonka yksi seurueemme vaihatareista oli bongannut jo viime lukuvuodella. Leveät sohvat, telkkareissa 3D-leffoja ja 3D-laseja tarjolla, hyvää ruokaa ja chilli meininki, kaiken kaikkiaan paikassa oli niin mukavaa että missattiin pari junaa. Ainoastaan pinkki-hopeainen värimaailma oli vähän häiritsevä, mutta muuten koko mesta oli kuin yksi iso olohuoneen jatke, ja jengi näyttikin siltä kuin puoliksi asuisivat siellä.

Emme tosiaan pitäneet junalle pahemmin kiirettä, joten kämpillä oltiinkin sitten vasta yhdeksän aikoihin. Loputkin opiskelijat olivat päässeet lomille, joten tiedossa oli bileet. Väsymys oli jo illalla aika tapissa, mutta seuraavana päivänä taattu.

...ja viimeisenä muttei vähäisimpänä malja ystäville. Perjantaina sain nimittäin kunniavieraita Amsterdamiin, kun hollantilaiset jykylän vaihtarifrendit ja vielä saksalainen kaverimme saapuivat kaupunkiin ja liittyivät ESN Haarlemin pub crawlille. Ilta jäi aika lyhyeksi, koska osallistujajoukko oli melko laiha (osa ilmeisesti edelleen poti eilisen jälkeisiä oloja ja suurin osa oli jo ehtinyt lähteä lomia viettelemään kotiinsa tai jonnekin ympäri Eurooppaa) - huomattiin jossain vaiheessa että meitä on puolet ESN Jyväskylän ja puolet ESN Haarlemin porukkaa. Tosi mukavaa kuitenkin risteillä ympäri kuhisevaa Damia ja löydettiin kyllä tosi kivoja paikkoja, muun muassa viimeinen shottibaari jossa liekit kohoilivat tiskillä tämän tästä ja alkoholia nautittiin paitsi nestemäisessä, myös kaasumuodossa (pakko oli kokeilla, mutta ei se kyllä erityisen nautinnollista ollut) ja liekehtivissä drinksuissa pääsi myös grillailemaan vaahtokarkkeja!

Toinen hollantilaisista kavereistani tuli yöksi punkkaamaan kämpilleni, ja seuraavana aamuna nousimme ehkä vähän aikaisemmin kuin olisimme halunneet että ehdimme lounastreffeille vielä kerran koko Jyväskylä -porukan kanssa. Olimme varanneet pöydän Jamie Oliverin Fifteen -ravintolasta, lähinnä koska Jamie Oliver on uskomattoman siisti tyyppi ja koska tän raflan konsepti on ihan huikea: joka vuosi valitaan 15 nuorta, suomessa sanottaisiin syrjäytyneitä, täällä puhuttiin school dropouteista, joista koulutetaan raflassa kokkeja. Niin sanotusti uusi mahdollisuus siis. Suurimalla osalla on ilmeisesti ollut ongelmia poliisin ja/tai huumeiden kanssa. Fifteen foundation tarjoaa näille nuorille huikean paljon, lähtien avusta asunnon hankkimiseen ja matkakustannuksiin. Aika mahtavaa duunia.

This is what Erasmus is all about; in this table there's two ppl from the Netherlands, one from Germany and one from Finland, and what they have in common is the city of Jyväskylä in autumn semester 2013. Gotta love this!!

Ruoka oli simppeliä, kauden mukaista ja hyvää ja palvelu ihan parasta - tilattiin neljä annosta jotka kaikki jaettiin kaikkein kesken, eihän oo mitään niin kivaa kuin jakaa hyvää ruokaa!

Saatiin aikaan vielä asianmukainen Amsterdam-pyöriskely kun etsiittiin saksalaisen reissaajamme hotelli ja ennenkaikkea kun alettiin etsiä Amsterdamista jotain sporttibaaria joka näyttäisi FIN-USA pronssimatsin. Ei muuten ollut helppoa! Vaikeusastetta lisäsi samaan aikaan pelattava Irlanti-Englanti rugbymatsi. Lopulta muistin kuulleeni aussihenkisestä sporttibaarista damissa joka kuulemma näyttää kaiken urheilun mitä näytettävissä on, ja älykkäiten puhelimien ansiosta löysimme kuin löysimmekin ajoissa Coco's Outbackiin. Aika hauskaa, koko muu tungokseen asti ahdettu baari seurasi rugbyä, mutta sitkeä noin kymmenen hengen suomalaisjoukko (ja tietysti mun uhrautuvaiset vaihtarifrendit :D ) ja kolme jenkkiraukkaa kansoitti yhden telkkarin ja onneksi matsi meni just niinkuin piti, täydellinen päätös täydelliselle päivälle!

Ja nostakaamme loppuun vielä vesipullo, sillä kävin tänään ekaa kertaa kahdeksaan viikkoon lenkillä!! Nuhaa on vielä ilmassa, mutta ei vaan kestänyt enää, pakko päästä liikkeelle. Kyllä huomas että eipä ole pahemmin päässyt liikkeelle viime aikoina, reilun puolen tunnin rauhallinen jolkottelu oli ihan riittävää. Mulla oli kunnianhimoisia tavotteita juoksun suhteen tälle keväälle, mutta saa nyt nähdä miten nopeesti tämä nuha tästä alkaa menemään parempaan suuntaan ja tajusin myös että sports tracker ei tietenkään toimi mun puhelimessa ilman nettiä - ehkä pitää kuitenkin harkita sen alankomaalaisen liittymän hankintaa, tosi hankalaa arvioida kehitystä ilman sitä. Katellaan!

Nyt kun loma on potkaistu kunnolla käyntiin voinee hiukan rauhoittua ja paeta Pariisiin, ehkä seuraava postaus tuleekin jostain kivasta pariisilaisesta raflasta viinilasin ääreltä :)

Tarpomista kohti LOMAA

En tiiä onks tullut vielä mainittua mut tääl on tosiaan KEVÄT!

Juu - se että koulutyöt tuntuivat alkavan menemään parempaan suuntaan ei tarkoita sitä että ne menisivät erityisen hyvin :D Tänään oli ensimmäisen isomman tehtävän deadline, duunina oli palauttaa Amsterdamin kaupungista tekemämme bid book ja pitää aiheesta presentaatio, pitch talk, jotta Amsterdam saisi pidettäväkseen tapahtuman jonka tuotanto-ohjelmaa alamme loman jälkeen kasaamaan. Hyvät uutiset: pääsimme läpi, huonot: kurssin huonoimmalla arvolauseella :D Kyllä ne ryhmädynamiikat on vaan jännä juttu ja kyllä ne näissä ryhmätöissä tuntuu pikkasen kirpasevan työn laatuun vaikka kuinka fiksu yrittää olla. Periaatepäätös olla stressaantumatta kuitenkin pitää, vaikka onkin outoa löytää ittensä arvosana-asteikolla ihan eri päästä kun mihin on tottunut. Pakko myös myöntää että ai mitä tuskaa kasailla presistä samalla kun Suomi pelaa kuolemanmatsissa Venäjää vastaan lätkää, shieet! Vaikka eipä siinä, kun oma osio oli kasassa jo hyvissä ajoin.

Maanantaina kun tilanne alkoi valjeta kaipasin todellakin tuuletusta, ja lähdin taas vaihteeksi pyöräilemään suuntaan X. Ajattelin etsiä yhtä järveä jonka rannalla jotkut olivat viikonloppuna käyneet. Ei löytynyt järveä, löytyi kyllä lampi, ja myös vissiin kansallispuisto, ja tosi siistejä maisemia ja paljon vapaana juoksentelevia koiria! Eli kyllä, kansallispuisto jossa koirat saa olla irti. Heaven! Poluilla oli semmosta upottavaa hiekkaa, jalat ihan muussia jo 45 minuutin tarpomisen jälkeen - mutta oli ihan sen arvoista, kivat maisemat ja omanlainen tunnelmansa, just mitä siihen väliin tarvitsinkin!

Pakko sanoo että ihan noinniinku biologina pistää mietityttämään että miks täällä on niin paljon enemmän nokikanoja kun Suomessa. Nokikanat on täällä ihan samaa sakkia ku pullasorsat himassa. Hassua!

Tää kansallispuisto oli kyllä todella erilainen kuin Suomen vastaavat, tämmöisten upottavien hiekkaisten polkujen lisäksi kaikkea halkoo ihan kunnollinen vaaleilla tiilillä päällystetty tie. Tosiaan koirat sai juoksennella vapaana ja heppojakin oli vissiin ollut liikkeellä. Muutenkin jengi näytti lähinnä viettävän aikaa ja hengailevan, ei mitenkään varsinaiseti kokevan syviä luontokokemuksia niinkuin suomalaisissa vastineissa tuntuu olevan päämääränä. Voisi olla jotain opittavaa tässä! Tosin rentous näkyi kyllä roskien määrässä.

Tiistaina tehtiin heti aamusta reissu yhden ryhmäni jäsenen kanssa Damiin kuvaamaan vähän juttuja presentaatiota varten. Käveltiin varmaan pikkasen mutkien kautta useempia ylimääräsiä kilometrejä, mutta ei ollut mikään turha reissu, lisää vapaana juoksentelevia koiria ja tosi siistejä paikkoja!

Aamuinen Overveenin asema

Mistä se muuten tosiaan johtuu että Suomessa ei saa pitää koiria irti kaupunkialueella muualla kuin koirapuistossa? 

Tosi makeen olonen musatalo, jossa vissiin toisinaan on jopa ilmasia lounaskeikkoja! Pitää pysyä hereillä. Ja Susanna Mälkki oli tulossa johtamaan Mahlerin kymppiä ens kuun lopussa, pitää tsekata mahtuisko budjettiin...

Tää viikko on nyt kuitenkin pulkassa, ja vaikka loman jälkeen duunia näyttäis olevan tarjolla ihan reippahasti nyt on todellakin lomamoodi päällä! Loppuviikosta on edessä kunnon Amsterdam crash course, torstaina ESN järkkää museokierroksen ja sen perään sitte perjantaina baarikierroksen. Saadaan viikonlopuksi vielä kasaan jengiä Jyväskylän viime syksyn vaihtareista, joten täähän on yhtä juhlaa :)

"I long to ride a bike, dance, whistle, look at the world, feel young and know that I'm free." -Anne Frank

Melko rauhaisa viikko Haarlemissa, menoa on hiukan hidastanut maanantaina ikäväksi yltynyt poskiontelontulehdus. Oon ollut vähän under the weather jo pidempään, mutta maanantai-aamuna tauti otti käänteen huonompaan suuntaan eikä enää auttanut kuin soitella lekurille... Äiti pelotteli skypessä jo punktioilla ja vaikka millä, mutta torstain lääkärilläkäynti oli kyllä pettymysreissu. Lääkäri ei sanonut muuta kuin että vissiin kyseessä on pitkittynyt virustulehdus (ylläri, mutta oisin kyllä arvostanut jos olisi edes verikokeen ottanut että vois olla ihan varma...) ja että eipä sille pahemmin mitään ole tehtävissä. Kuumetta ei ole ja keuhkot kuulostaa mainiolta, terve kuin pukki siis. Vissiin toi poskionteloitten punktiointi on vähän semmonen suomalaisten juttu, ja vaikka se hirveeltä kuulostaakin niin ottaisin semmosen kyllä tässä vaiheessa jo ihan mielläni että vähän helpottuisi olo. Alkaa pikkuhiljaa muutenkin hyppimään seinille kun ei ole päässyt kunnolla liikkumaan niin pitkään aikaan - kävin viimeks lenkillä vissiin joulukuussa ja tossa noi tänne asti raahatut lenkkarit oottelevat että pääsisivät ulkoilemaan...

Kouluhommat jatkavat samaa sekavaa linjaansa, ensi viikolla on jo ensimmäisen vähän isomman tehtävän deadline ja saamme sen toivottavasti ryhmän kanssa tänään jonkilaiseen kasaan (piti saada jo viime viikolla mutta yli puolet ryhmästä oli vissiin darrassa niin eipä tullut siitä ryhmäkokoontumisesta paljon mitään ja jotain vastaavaa ilmassa tänäänkin, siirrettiin treffejä iltapäivästä iltaysiin - sunnuntai-ilta, tehokkainta työaikaa ikinä!). Parasta kumminkin että ensi viikolla mulla on koulua maanantaista keskiviikkoon ja sen jälkeen ei muuta kun lomalle lompsis, sitä seuraavalla viikolla on nimittäin voorjaarvakantie elikkä ilmeisesti kevätloma! Hiihtämään täällä ei pääse mutta jos vaikka lähtis Pariisiin tai jotain muuta kivaa.

Ystävänpäivää juhlittiin asiaankuuluvasti torstaina ESN:n järkkäämillä Valentine's day partyillä, ja pakko kyllä sanoa että niin hauskaa kun olikin niin tykkään kovasti paljon enemmän suomalaisesta tavasta omistaa 14.2 ystäville eikä niinkään rakastajille... Todella silmiinpistävää parinmetsästystä (eli toisaalta naispuolisille oli kyllä yhtäkkiä pyytämättä tarjolla hämmentävän paljon ilmaista juomaa, en valita!) josta seurauksena kohonnut draamapotentiaali. Ja monet kaipailivat kovasti heilojensa perään kotimaahan. Onneksi suurin osa otti koko päivän lähinnä vaan yhtenä tekosyynä juhlaan ;)

Mitäs tää nyt sitten kertoo?? Paikallinen klubi mainosti bileitään pudottelemalla postilaatikkoon mainoksensa mukana näitä ystävänpäiväsydämiä ja mulle osui "adios"? Kiitti hei!

Bloggauksen otsikko on siis peräisin aamuiselta ekskursiolta Anne Frank Huisiin. Kokemuksena hyvin voimakas ja aika mielenkiintoinen, koska kyllähän sen jo tietää mitä siellä on tapahtunut ja mitä maailmassa siihen aikaan on tapahtunut, mutta kieltämättä aika paljon läheisemmäksi koko asia tulee kun tajuaa että näissä parissa huoneessa tosiaan piileskeli kahdeksan ihmistä henkensä hädässä. Kaikki lainaukset mitä Annen päiväkirjoista museon seinille on valikoitunut saivat kyllä katsomaan omaa elämäntilannetta (poskionteloista huolimatta...) aika erilaisessa mittakaavassa. Voin kyllä suositella, mutta varaudu jonottamaan...

Luultiin olevamme paikalla hyvissä ajoin kun tultiin mestoille n. 10.45 :):):):) Sisään museoon päästiin about 11.30, että ei nyt mikään ihan mahoton.

Museolle oli jonkin verran matkaa rautatieasemalta, joten palloiltiin siinä jonkin aikaa ihan rauhassa turistimeiningillä kameroiden kanssa. Takaisinpaluumatkalla eksyttiin ikkunoiden sisällöistä päätellen hetkeksi punaisten lyhtyjen alueelle (pojat väittivät että täysin vahingossa). Ihan antoisa reissu, mutta pitää alkaa ottamaan damia haltuun pikku hiljaa paremmalla ajalla. Nyt ei muuta kuin illan lätkää jännäämään :)

Turistit liikkeellä

Loistohuumorin kaksimielisemmällä linjalla, heh heh. Siinä vaiheessa kun törmättiin myös herrasmiestä kuvaavaan patsaaseen joka oli otsikoitu Multatuli oli pakko googlettaa: Multatuli on alankomaalaisen kirjailijan pseudonyymi, ja nimen hän on napannut latinan kielen sanoista multa tuli, englanniksi Wikipedian mukaan "I have carried too much". Coincidence? I think not!

Ps. Voi hyvää päivää täällä tuulee! Kai se olis pitänyt arvata kun melkein meren rannalla ollaan ja ei nyppylän nyppylää missään, mutta silti, on se vähän outoa kun kaupungissa tuulee kuin avomerellä. Seisoin kauppareissun jälkeen liikennevaloissa kun tuuli repi mun kauppakassista pussin sipsejä, hurjan takaa-ajon jälkeen tuloksena Petra 1, tuuli 0, enkä ees jääny auton alle! Going strong!

Tempomerkintöjä

Aika mahtava viikonloppu takana! Paljon uutta ajateltavaa, fiilisteltävää, maisteltavaa ja nähtävää. Ja ennen kaikkea ystäviä! Niin kiva kun onkin tutustua uusiin ihmisiin, niin ai että tuntui kyllä hyvältä nähdä vaihteeksi tuttujakin naamoja.

Perjantaina hyppäsin junaan kohti Groningenia, missä tosiaan yksi viimevuotisista Jyväskylän vaihtareista opiskelee - reissu sinne oli ehdottomasti suunnitelmissa johonkin vaiheeseen, mutta kun sain lipun JYUn Sinfiksen entisen kapun keikalle perjantaille Groningeniin niin ajankohta valikoitui aika luontevasti! Groningen oli ihan huikea paikka, pakko mennä siellä käymään kesällä uudestaan - nyt satoi oikeastaan koko reissun ajan. Kaupunki oli jotenkin ensisilmäykseltä älyttömän mukava ja sopivan kokoinen, ja niinkuin kaikki paikat täällä, kaunis. (Tuun olemaan niin katkera ens vuonna Jyväskylässä kun ajattelen näitä Hollannin frendejä täällä kaikkien näitten siistien talojen ja kirkkojen ja kaiken keskellä!) Kulkeminenkin oli helppoa, löysin asemalta Grote Marktille ihan ilman mitään karttoja ja sieltä tosi helposti bussilla kaverini kämpille. Siis kyllä, minä en eksynyt! Tässä kaupunki mun makuun.

Groningenin asema

Illan konsertti oli De Oosterpoortissa, paikallisessa kulttuurikeskuksessa, jossa järkätään kaikenlaisia tapahtumia teknobileistä klasarikeikkoihin. Ottaen monipuolisuutensa huomioon sali toimi yllättävän hyvin aika herkille biiseille! Ohjelmassa oli kaksi biisiä, molemmat hollantilaiselta minimalistilta Simeon Ten Holtilta. Pakko myöntää etten tiennyt hänestä etukäteen pahemmin! Suosittelen ehdottomasti tutustumista, ainakin nämä kaksi biisiä olivat aika huikeita. Ekalla puoliajalla soitettiin maailmanenskarina Centri-fuga voor orkester. Ihan käsittämätön idea: orkesterin eri sektiot soittavat eri tempoissa. Kapuja on neljä ja he johtavat kukin oman klikkiraidan mukaan. Tulos on todellinen mindfuck ja brainfreeze. Varsinkin kun aina silloin tällöin sektiot ovat samassa tempossa mutta sitten hajoavat taas - ihan älytön fiilis! Tokalla puoliajalla oli ohjelmassa kuitenkin varsinainen illan hehtaariteos: reilun puolentoista tunnin Canto Ostinato neljälle pianolle. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Mieluiten hyvät kuulokkeet korvissa sängyllä maaten. Hypnoosi taattu.

Keikan jälkeen mentiin kaikki viellä porukalla parille ja sain ensikosketuksen paikalliseen erikoisuuteen bitterballeneihin! Oltiin kuitenkin kaikki viikosta aika väsyneitä ja hostillani oli aika kiireinen päivä tiedossa, joten vetäydyttiin hyvissä ajoin ja lauantaina nukuttiin niin myöhään kuin jaksettiin :) Käytiin vielä minttuteellä hostini duunipaikalla ennenkuin matka jatkui kohti Utrechtia. Ihan mahtava, joskin lyhyt reissu Groningeniin!

Miksen oo ikinä nähnyt Suomessa tuoreesta mintusta tehtyä teetä? Aivan sairaan hyvää!

Utrechtissa otin turistiasemani vähän vakavammin ja paikallinen kaverini tuli ihan asemalle asti vastaan :) Käppäiltiin ympäri kaupunkia, ja joo, ei siitä taas mihinkään pääse että täällä kaikki nämä vanhat kaupungit on aivan ihania.

De Dom

Suddenly Hogwarts!

Ihan huikeeta. En tajua miten ihmiset voi kestää tulla täältä vaihtoon Jyväskylään, missä nättejä taloja on keskustassa ehkä kaks. Mahtaa olla kulttuurishokki.

Toinen juttu mikä Suomesta vähän puuttuu on kahvilakulttuuri. Kävelyretkeltä päädyttiin tosi mukavaan kahvilaan, missä opiskelijoilla on kuulemma tapana viettää aikaa aina kouluviikon jälkeen. Kahvilan kissa chillaili sohvan selkänojalla kun istuttiin frendini kantapöydässä :) Tosi hauskaa muutenkin nähdä Jyväskylän vaihtareita omissa ympyröissään!

Iltaa varten tehtiin kauppareissu ja hostini kämpille päästyämme laitettiin ruokaa todellisissa opiskelijaympyröissä. Saman keittiön jakaa, I kid you not, 11 opiskelijaa. Ja sen oli näköinenkin :D Mutta ihanan kotoinen tunnelma, hyvää ruokaa, telkussa olympialaiset joita te varmaan kotonakin tölläätte ja seura mitä parhainta, joten ei kyllä voi valittaa. Yritin ikuistaa keittiötä kuviin mutta kaikki se elämä ei vaan mahtunu valokuvaan. Lohdutuksena maisemia rappukäytävästä!

Tämäkään ei kyllä todellakaan anna kunniaa sille miltä siellä todella näytti! Vähän kuin olisi ollut vähän astetta halvemmassa travellerihostellissa, mutta kaikki tuntee toisensa ja fiilis on kivempi. Ikinä ennen en kyllä ollu tämmöstä asumista nähny, aika hienoo!

Illalla ruoan jälkeen juoruiltiin hostini ystävien kanssa ja siirryttiin myöhemmin klubittamaan Woolloomoolooseen. Paikallisella ESN-sectionilla oli siellä welcome-partyt, ja meillä oli hauskaa :D Teeskenneltiin olevamme ruotsalaisia vaihtareita ja yritettiin löytää hostilleni suomalaisia poikia. Ei löytynyt, vaikka ihan varmasti siellä joku oli!! Ja tulipa todistettua että ulkonäön perusteella kansallisuuden tunnistaminen on paljon vaikeampaa kuin luulisi.

Utrechtissa sääkin suosi molemmat päivät, ja sunnuntaina lähtiessä fiilis oli ihan sama kuin Groningenissa, eli pakko tulla takaisin jossain vaiheessa. Thoudella siistiä.

Kevät!

Niin kivoja kuin kaikki konsertit ja bileet olivatkin, niin kaikista kivointa oli jutella tuttujen frendien kanssa. Kuinka terapeuttista on kuulla että täällä orkesterinjohdon mestarikurssilla Suomen opetusjärjestelmään tottunut on ollut aluksi ihan yhtä pihalla kuin minäkin ja kiinnittänyt huomiota samoihin opetuksen kulttuurisiin eroihin ja että frendeillä on Jyväskylään vaihtoon tullessa ollut samanlaisia viboja kuin minulla tänne tullessa! Kuitenkin isoin juttu mikä näitä terapiakeskusteluja käydessä nousi esiin oli Hollannin ja Suomen yleisen elon erilainen tempo. Hemmetti, täällähän ei syödä edes kunnon lounasta lounasaikaan ettei työaikaa vain tuhlaantuisi, joka paikkaan on kiire ja deadlinet puskevat päälle joka suunnasta, tehokasta, tehokasta, ei aikaa väistää jalankulkijoita kun kaahaa pyörällä tärkeästä jutusta toiseen. Suomessa ollaan eri tavalla tehokkaita, jotenkin rauhallisemmalla "hommat hoituu" -tavalla. Oli aika siistiä huomata että Suomessa olleet vaihtarit olivat myös huomanneet tämän, tai oikeastaan osasin itsekin kunnolla eritellä koko ilmiön vasta kun se Utrechtissa capuccinon äärellä tuli esille. Kyllä lähtivät kortisolitasot heti laskuun! Vaikka kuinka aionkin uiskennella uudessa kulttuurissa mahdollisuuksien mukaan natiivien tavalla, tämä stressaaminen ja juoksentelu saa kyllä jäädä väliin. Tein saman periaatepäätöksen kuin joskus Suomessa opiskellessa on ollut tarpeen tehdä tenttiviikolla: en ota stressiä. Otan hommat ja teen ne, eipä siinä sen kummempaa. Vaikka tämänkin päivän luentojen jälkeen osa kurssin suoritusmuodoista on edelleen vähän hämärän peitossa (vaikka niistä kuinka yritettiin keskustella! Johtunee siitä että samalla kurssilla opettaa nelisen eri maikkaa...), on joka tapauksessa paljon chillimpi olo ja ryhmänkin kanssa löytyi duuniin jo parempi suunta. Jee!

Ja tää tyyppi hengaili meidän kämpillä tänään vaikka kuinka kauan :D Siis en viittaa nyt vasemman reunan ranskalaiseen kämppikseen vaan tohon alanurkan kisuun. Ei tiedetä mitä se tuli eikä myöskään että minne se häipyi, mutta juustosta se tykkäsi!

Laulua leikkiä laskentoa - vai mites se menikään

Huh huh. Koulua ollut nyt kolme päivää ja oon aivan valmis lomille :D Aika paljon sopeutumista, asiat tehdään täällä tosi eri tavalla kuin mihin olen tottunut. Olin jostain syystä ajatellut että tästähän tulee tosi helppoa kun on vaan yksi kurssi eikä tarvitse pallotella kahdeksaa kurssia samaan aikaan ilmassa niinkuin kotona, mutta tuota, ei ole vieläkään ihan täysin selvää mitä kaikkea tälle massiiviselle 15 nopan kurssille pitää todellisuudessa tehdä, tehtäviä ja deadlineja tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista! Pelkkään kurssin suorittamiseen on 30 -sivuinen sekava manuaali... Kaipa se tästä helpottaa kun pääsee vauhtiin ja kärryille.

Kaikkein isoin ero suomessa opiskeluun verrattuna on tämä jumalaton ryhmätöiden määrä. Koko kurssilla on oikeastaan vissiin vain yksi tehtävä joka tehdään yksin, kaikki muu työ tehdään kuuden hengen ryhmässä (tai oikestaan viiden, sillä yksi ryhmäläisistämme päätti jo jättää kurssin kesken). En ole todellakaan tottunut työskentelemään näin isossa ryhmässä. Kyllähän Jyväskylässäkin ryhmätöitä tehdään, mutta maksimissaan 3-4 hengen ryhmissä - ja tätä kaikki maikat ovat perustelleet sillä että kun ryhmäkoko nousee kolmen yläpuolelle, aina löytyy joku joka vähän sluibailee... Ja toisaalta mieleen tulee ehdottomasti myös se että jo tämänkokoisessa ryhmässä olisi tarvetta nohevalle liiderille. Noh, meillä ei kukaan nyt sinänsä ole sluibaillut, mutta minkäänlaista yhteistä linjaa tähän hommaan ei ole löytynyt. Kaikilla on tosi erilaiset tavat työskennellä, ja tuntuu välillä että vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi, ei tule ymmärretyksi - kukaan ei kuitenkaan työskentele omalla äidinkielellään. Menee ihan hulluna energiaa siihen että yrittää vain pitää oman päänsä kasassa ja keskittyä olennaiseen kun hommat poukkoilevat miten sattuu. Tosi omituinen fiilis, varmaan koska ei mulla ikinä ennen ole ollut ryhmätyöskentelyn kanssa mitään ongelmia. Joku mystinen ikuisuusposkiontelontulehduskin vaivaa, niin väsymys on taattu! Pitänee testailla paikallisia terveyskeskuspalveluita ensi viikolla ellei olo muutu paremmaksi.

Tänä viikonloppuna ei lekurille ehdi, lähden vissiin huomenna melko ex tempore Groningeniin kuuntelemaan konserttia johon sain vapaalipun Jyväskylän Sinfiksen entiseltä kapulta joka nykyään opiskelee täällä ja treffaamaan samalla yhtä Jyväskylän viime syksyn vaihtaria! Lauantaina tie vie Urtrechtiin jatkamaan jykylän vaihtarifrendien treffailua ja paikallisiin ESN-bileisiin. Jospa tämmöinen kulttuurimatkailu saisi noi koulutyösekoilun nostattamat stressilevelit laskettua :)

---

Meinasi ihan unohtua, onhan tonne ensi kuullekin vähän kulttuurimatkaa suuniteltu! Tänään tulivat postissa ;) Oh yeah!!!

Jamie Cullun Mannheimissa 25.3!

Mestarisuunnistaja vauhdissa jälleen

Meno on ollut toistaiseksi aika chilliä, mitään erityistä tekemistä ei nyt tässä vaiheessa vielä ole ollut, mitä nyt sosiaalisia velvollisuuksia iltaisin eri puolella taloa keittiöissä istuskellessa. Ostin neljällä kympillä jonkun syksyn vaihtarin tänne jättäneen romupyörän perjantaina, joten päivät ovat kuluneet ympäristöön fillarilla tutustuen.

My ride ;)

Sunnuntaina retki suuntautui Haarlemin keskustaan. Erityistä suuntaa ei ollut, joten ehti vaikka fillaroida varmaan kymmenen korttelin verran yhen tyypin perässä jolla oli koira pyörän korissa - näyttivät about yhtä hauskoilta kun mäkin yrittäessäni polkea perässä ja saada kuvaa niistä...

Muutenkin fillaroijien määrää (kaikki) ja ikäjakaumaa (0-100) ei voi olla huomaamatta. Kun pari muuta vaihtaria myöhemmin liittyivät seuraan keskustassa, hah hah, kyllä huomasi etteivät ole vielä kyllin hollantilaistuneet kun olivat jättäneet pyörät keskustan ulkopuolelle!

Tosiaan pari muutakin vaihtaria kampesi itsensä keskustaan ja menimme katsomaan Haarlemin myllyä. Oli ihan siisti reissu, en kyllä todellakaan tiennyt että myllyistä voisi olla niin paljon tiedettävissä :D Myllyjä ei Hollannissa enää käytännössä alkuperäisiin käyttötarkoituksiinsa käytetä, mutta vapaaehtoiset pitävät niitä kunnossa ja meillekin kierroksen myllyssä veti hauska eläköitynyt paikallispoliisi.

Mylly kaupungin keskustassa, tottakai

Myllyn lavoilla on aikaisemmin viestitetty kaikkea mikä nyt tärkeäksi nähtiin, esim. syntyneistä vauvoista ja myllyn korjaustarpeista ja vaikka mistä.

Ne siivet taikka lavat tai mikä liekään olis nyt oikeaoppinen termi suomeksi liikkui aika vähäsessäkin tuulessa niin lujaa että tuntui kuin koko ylin kerros olisi heilunut mukana...

Ylhäältä ihan hyvät näkymät!

Grote Kerk pompaa taas hyvin horisontista. Fun fact; se soittaa Bachin kolmannen soolosellosarjan Bourreen aina tasatunnein :D

Vielä bonuksena Grote Marktilla oleva patsas. Ilmeisesti tämä heppu on keksinyt kirjapainon, että ei sen kummempaa. Väittivät että hän olisi Haarlemista kotoisin, mutta siitä vissiin vähän kiistellään vielä.

Maanantaina mulla oli edelleen lomaa joten ajattelin kurvata pyörällä merenrantaan. Hauska idea sinänsä ja löysin paljon kaikkea siistiä mutta edelleen puolentoista tunnin pyöräilyn jälkeen ei vilaustakaan merestä... Luulin ihan kartasta kattoneeni minne pitää mennä, mutta tulipa taas todistettua että mun kannattaa se kartanluku jättää ihan suosiolla muille :D Eipä siinä, hyvä reissu kumminkin, ja aina positiivinen ylläri että löysin takasin kämpille!

Paikallista faunaa

Paikalliset väittää edelleen kivenkovaan että täällä on talvi vaikka vihreetä lehtee näkyy joka puolella!

Eksyin jollekin paikalliselle tallille - tilukset ja puitteet oli aika huikeet. Kuvasta ei kauheen hyvin näy mutta heppoja oli varmaan useempia kymmeniä. Ja kaikilla jostain syystä loimi päällä vaikka oli varmaan kuutisen astetta ainakin lämmintä, ehkä enemmänki.

Heh heh :D Polkupyörät siis kulkee tietysti samoissa liikenneympyröissä kun autot. Kun törmäsin tämmösen ekaa kertaa meinasin saada paniikkikohtauksen :D Mietinki että miten kaikki sujui oikeen hyvin eikä ollut edes läheltäpiti-tilanteita koko reissulla vaikka näitä osui vastaan useempiakin, mutta illalla kuulin että autoilijoiden on pakko väistää aina pyöräilijöitä ympyröissä. Muttajuu, ajatus ajokortin hankkimisesta tuntuu näitten jälkeen aina vaan absurdimmalta...

Kyllä mä sinne rannalle vielä jossain vaiheessa löydän... Illemmalla tehtiin vielä ikeareissu, itse yritin selvitä mahdollisimman vähällä ja ostin vaan uudet lakanat (täällä valmiina olleet oli jotain ällöttävää hiostavaa polyesterisekotetta) ja maton kuntopiireilyä varten. Yks toinen vaihtari osti yheksänkympin edestä kaikenlaista rojua minkä aikoo sitten dumpata tänne lähtiessään - kukin tavallaan, mulla ei ainakaan oo tommoseen varaa viideks kuukaudeks :D Tänään koulu finally alkaa, ihan jännä nähdä mitä sillä on tarjottavana.