Tempomerkintöjä

Aika mahtava viikonloppu takana! Paljon uutta ajateltavaa, fiilisteltävää, maisteltavaa ja nähtävää. Ja ennen kaikkea ystäviä! Niin kiva kun onkin tutustua uusiin ihmisiin, niin ai että tuntui kyllä hyvältä nähdä vaihteeksi tuttujakin naamoja.

Perjantaina hyppäsin junaan kohti Groningenia, missä tosiaan yksi viimevuotisista Jyväskylän vaihtareista opiskelee - reissu sinne oli ehdottomasti suunnitelmissa johonkin vaiheeseen, mutta kun sain lipun JYUn Sinfiksen entisen kapun keikalle perjantaille Groningeniin niin ajankohta valikoitui aika luontevasti! Groningen oli ihan huikea paikka, pakko mennä siellä käymään kesällä uudestaan - nyt satoi oikeastaan koko reissun ajan. Kaupunki oli jotenkin ensisilmäykseltä älyttömän mukava ja sopivan kokoinen, ja niinkuin kaikki paikat täällä, kaunis. (Tuun olemaan niin katkera ens vuonna Jyväskylässä kun ajattelen näitä Hollannin frendejä täällä kaikkien näitten siistien talojen ja kirkkojen ja kaiken keskellä!) Kulkeminenkin oli helppoa, löysin asemalta Grote Marktille ihan ilman mitään karttoja ja sieltä tosi helposti bussilla kaverini kämpille. Siis kyllä, minä en eksynyt! Tässä kaupunki mun makuun.

Groningenin asema

Illan konsertti oli De Oosterpoortissa, paikallisessa kulttuurikeskuksessa, jossa järkätään kaikenlaisia tapahtumia teknobileistä klasarikeikkoihin. Ottaen monipuolisuutensa huomioon sali toimi yllättävän hyvin aika herkille biiseille! Ohjelmassa oli kaksi biisiä, molemmat hollantilaiselta minimalistilta Simeon Ten Holtilta. Pakko myöntää etten tiennyt hänestä etukäteen pahemmin! Suosittelen ehdottomasti tutustumista, ainakin nämä kaksi biisiä olivat aika huikeita. Ekalla puoliajalla soitettiin maailmanenskarina Centri-fuga voor orkester. Ihan käsittämätön idea: orkesterin eri sektiot soittavat eri tempoissa. Kapuja on neljä ja he johtavat kukin oman klikkiraidan mukaan. Tulos on todellinen mindfuck ja brainfreeze. Varsinkin kun aina silloin tällöin sektiot ovat samassa tempossa mutta sitten hajoavat taas - ihan älytön fiilis! Tokalla puoliajalla oli ohjelmassa kuitenkin varsinainen illan hehtaariteos: reilun puolentoista tunnin Canto Ostinato neljälle pianolle. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Mieluiten hyvät kuulokkeet korvissa sängyllä maaten. Hypnoosi taattu.

Keikan jälkeen mentiin kaikki viellä porukalla parille ja sain ensikosketuksen paikalliseen erikoisuuteen bitterballeneihin! Oltiin kuitenkin kaikki viikosta aika väsyneitä ja hostillani oli aika kiireinen päivä tiedossa, joten vetäydyttiin hyvissä ajoin ja lauantaina nukuttiin niin myöhään kuin jaksettiin :) Käytiin vielä minttuteellä hostini duunipaikalla ennenkuin matka jatkui kohti Utrechtia. Ihan mahtava, joskin lyhyt reissu Groningeniin!

Miksen oo ikinä nähnyt Suomessa tuoreesta mintusta tehtyä teetä? Aivan sairaan hyvää!

Utrechtissa otin turistiasemani vähän vakavammin ja paikallinen kaverini tuli ihan asemalle asti vastaan :) Käppäiltiin ympäri kaupunkia, ja joo, ei siitä taas mihinkään pääse että täällä kaikki nämä vanhat kaupungit on aivan ihania.

De Dom

Suddenly Hogwarts!

Ihan huikeeta. En tajua miten ihmiset voi kestää tulla täältä vaihtoon Jyväskylään, missä nättejä taloja on keskustassa ehkä kaks. Mahtaa olla kulttuurishokki.

Toinen juttu mikä Suomesta vähän puuttuu on kahvilakulttuuri. Kävelyretkeltä päädyttiin tosi mukavaan kahvilaan, missä opiskelijoilla on kuulemma tapana viettää aikaa aina kouluviikon jälkeen. Kahvilan kissa chillaili sohvan selkänojalla kun istuttiin frendini kantapöydässä :) Tosi hauskaa muutenkin nähdä Jyväskylän vaihtareita omissa ympyröissään!

Iltaa varten tehtiin kauppareissu ja hostini kämpille päästyämme laitettiin ruokaa todellisissa opiskelijaympyröissä. Saman keittiön jakaa, I kid you not, 11 opiskelijaa. Ja sen oli näköinenkin :D Mutta ihanan kotoinen tunnelma, hyvää ruokaa, telkussa olympialaiset joita te varmaan kotonakin tölläätte ja seura mitä parhainta, joten ei kyllä voi valittaa. Yritin ikuistaa keittiötä kuviin mutta kaikki se elämä ei vaan mahtunu valokuvaan. Lohdutuksena maisemia rappukäytävästä!

Tämäkään ei kyllä todellakaan anna kunniaa sille miltä siellä todella näytti! Vähän kuin olisi ollut vähän astetta halvemmassa travellerihostellissa, mutta kaikki tuntee toisensa ja fiilis on kivempi. Ikinä ennen en kyllä ollu tämmöstä asumista nähny, aika hienoo!

Illalla ruoan jälkeen juoruiltiin hostini ystävien kanssa ja siirryttiin myöhemmin klubittamaan Woolloomoolooseen. Paikallisella ESN-sectionilla oli siellä welcome-partyt, ja meillä oli hauskaa :D Teeskenneltiin olevamme ruotsalaisia vaihtareita ja yritettiin löytää hostilleni suomalaisia poikia. Ei löytynyt, vaikka ihan varmasti siellä joku oli!! Ja tulipa todistettua että ulkonäön perusteella kansallisuuden tunnistaminen on paljon vaikeampaa kuin luulisi.

Utrechtissa sääkin suosi molemmat päivät, ja sunnuntaina lähtiessä fiilis oli ihan sama kuin Groningenissa, eli pakko tulla takaisin jossain vaiheessa. Thoudella siistiä.

Kevät!

Niin kivoja kuin kaikki konsertit ja bileet olivatkin, niin kaikista kivointa oli jutella tuttujen frendien kanssa. Kuinka terapeuttista on kuulla että täällä orkesterinjohdon mestarikurssilla Suomen opetusjärjestelmään tottunut on ollut aluksi ihan yhtä pihalla kuin minäkin ja kiinnittänyt huomiota samoihin opetuksen kulttuurisiin eroihin ja että frendeillä on Jyväskylään vaihtoon tullessa ollut samanlaisia viboja kuin minulla tänne tullessa! Kuitenkin isoin juttu mikä näitä terapiakeskusteluja käydessä nousi esiin oli Hollannin ja Suomen yleisen elon erilainen tempo. Hemmetti, täällähän ei syödä edes kunnon lounasta lounasaikaan ettei työaikaa vain tuhlaantuisi, joka paikkaan on kiire ja deadlinet puskevat päälle joka suunnasta, tehokasta, tehokasta, ei aikaa väistää jalankulkijoita kun kaahaa pyörällä tärkeästä jutusta toiseen. Suomessa ollaan eri tavalla tehokkaita, jotenkin rauhallisemmalla "hommat hoituu" -tavalla. Oli aika siistiä huomata että Suomessa olleet vaihtarit olivat myös huomanneet tämän, tai oikeastaan osasin itsekin kunnolla eritellä koko ilmiön vasta kun se Utrechtissa capuccinon äärellä tuli esille. Kyllä lähtivät kortisolitasot heti laskuun! Vaikka kuinka aionkin uiskennella uudessa kulttuurissa mahdollisuuksien mukaan natiivien tavalla, tämä stressaaminen ja juoksentelu saa kyllä jäädä väliin. Tein saman periaatepäätöksen kuin joskus Suomessa opiskellessa on ollut tarpeen tehdä tenttiviikolla: en ota stressiä. Otan hommat ja teen ne, eipä siinä sen kummempaa. Vaikka tämänkin päivän luentojen jälkeen osa kurssin suoritusmuodoista on edelleen vähän hämärän peitossa (vaikka niistä kuinka yritettiin keskustella! Johtunee siitä että samalla kurssilla opettaa nelisen eri maikkaa...), on joka tapauksessa paljon chillimpi olo ja ryhmänkin kanssa löytyi duuniin jo parempi suunta. Jee!

Ja tää tyyppi hengaili meidän kämpillä tänään vaikka kuinka kauan :D Siis en viittaa nyt vasemman reunan ranskalaiseen kämppikseen vaan tohon alanurkan kisuun. Ei tiedetä mitä se tuli eikä myöskään että minne se häipyi, mutta juustosta se tykkäsi!