...museoille! Seuraavana päivänä oli nimittäin ESN:n järjestämä museum day. 15 euron hintaan pääsi tsekkaamaan hyvässä seurassa tiedemuseo Nemon ja Heineken Experiencen. Ensimmäisenä vuorossa ollut Nemo on kunnioitettavan kokoinen kompleksi noin vartin kävelyn päässä keskusrautatieasemalta. Täytyy myöntää että oma vireystila ei ollut ehkä ihan kohdillaan tätä kokemusta varten...
 |
| Koko museo oli viisi kerrosta hämmentävää härpäkettä ja hilavitkutinta, jatkuvasti räikeän värisiä liikkuvia osia joka puolella! |
 |
| Todella hypnoottistakin settiä löytyi... |
Paikka oli vähän kuin Heureka, mutta räikeämpi, isompi, sekavampi (ainakin siinä mielentilassa) ja ahtaampi. Näyttelyitä oli useita, lapsia oli miljoona ja vanhempia puoli miljoonaa, ja lapset selvästi olivat ykköskohderyhmä. Kaikki oli tosi interaktiivista, selitettyjä tieteellisiä ilmiöitä pääsi itse kokeilemaan. Ittessä on sen verran tieteilijän vikaa että olis kyllä ollut siistiä kokeilla kaikkea, mutta jokainen paikka oli käytännössä koko ajan tämän 4-12 vuotiaitten kohderyhmän kansoittamana eikä niitä nyt kehdannut ruveta kiilaamaankaan... Kohderyhmän nuoruus näkyi myös tarjolla olevassa tiedossa, eli varsinaisesti mitään uutta oivallusta ei kyllä vähänkään vanhempi yleisö täältä löydä. Mutta hauska paikka, muksuille ihan must juttu Amsterdamissa.
 |
| Myös tarvittava rekvisiitta oli mitoitettu ehkä vähän nuoremmalle väelle ;) |
Siirryttiin ratikalla vähän tunnelmasta toiseen, nimittäin Heinekenin valtavan markkinointikoneiston hampaisiin. Heineken Experienceä ei nyt sinänsä voi museoksi kutsua, mutta elämykseksi kyllä! Markkinointi on niin silmiinpistävän räikeää ettei se enää edes häiritse, vaan voi keskittyä ihan rauhassa pitämään hauskaa.
 |
| Ensimmäinen varmaan viidestäkymmenestä valokuvauspisteestä tällä reissulla! |
 |
| Etäisesti museota muistuttava osio oli kyllä tosi vakuuttavasti toteutettu, ihan ehdottomasti parhaita missä olen käynyt. Innovatiivista tilankäyttöä, olihan miljöönä tosiaan vanha panimo ja kaikkine viljasiiloineen. |
 |
| "There is always something happening around beer" - ihan kohtuullisen hyvin sanottu! |
Täytyy sanoa että Heineken on todella ottanut historiastaan ja ylipäänsä kaikesta yhtiöön liittyvästä kaiken mahdollisen irti. Heineken Experiencestä löytyy jotain tasan kaikille. Niillekkin joille olut ei maistu löytyy muun muassa heppoja ja pleikkareita, Heineken esittelee auliisti ympäri maailmaa sponssaamiaan festivaaleja ja jopa vihreälle ideologialle oli omistettu pikkuruinen nurkkaus.
 |
| Kyllä, talli. Keskellä vanhaa panimoa. Tuli pikkasen nurkan takaa! Ihan pyllystä kyllä että heppoja ei päässyt taputtelemaan. |
Suurimmalle osalle tietysti pääroolia näyttelee kuitenkin olut, ja sitä päästiinkin maistelemaan ihan riittävissä määrin. Oluesta vähänkään enemmän tietävälle ei kyllä ollut tarjolla mitään erityisen avartavaa informaatiota, mutta oluen valmistusprosessi kyllä käytiin läpi useampaan kertaan ja useammasta näkökulmasta (muun muassa oluen näkökulmasta 4D-teatterissa). Ja täytyy sanoa että aiemmin hankitusta oluttietoudesta oli kyllä hyötyä, sillä kunhan päästiin maistelemaan, kysymyksiin oikein vastanneet saivat palkinnoksi mitäs muutakaan kuin lisää olutta! Ei osannut oikein päättää pitäisikö tuntea itsensä vakuuttavaksi asiantuntijaksi vai ihan vaan juopoksi.
 |
| Tottakai asianmukaisen pikkuruista maistelulaseista! Kyllähän siinä muutama ekstralasi oli ihan paikallaan, muutenhan olisi jäänyt vaan paha mieli. |
Kun asianmukaiseen tunnelmaan oli päästy, meininki muuttui jotakuinkin ikuisesti jatkuvaksi baariksi. Itse jackpot odotti kyllä vasta koko kierroksen päässä, nimittäin lipun hintaan kuuluu myös kaksi olutta viimeisessä baarissa. Tai oikeastaan näillä kahdella olutpoletilla sai ostaa itselleen joko kaksi olutta, yhden vähän isomman extra cold -oluen tai päästä valuttamaan itse itselleen oluen (ja saada tästä itsensä palvelemisesta jopa diplomin!). Me keskityimme enemmän määrään kuin laatuun, ja kun kaikki mukana olleet eivät oluesta niin välittäneet niin osalle lankesi osaksi nauttia sitten heidänkin edestään. Lopputuloksena Heinekenin oheistuotekauppaan astellessa porukka alkoi olla aika päissään - hyvin suunniteltu juttu! Itse kaikesta huolimatta onnistuin välttämään kulutushysterian ja keskityin postikorttiostoksiin (tarkkailkaa postilaatikoitanne ;) ).
 |
| Todellakin kaikki mitä baari ikinä voisi kaivata löytyi kyllä. |
Edelleen mukavassa hiprakassa jäimme jo seuraavaan markkinointihaaviin, eli otimme vastaan ilmaiset liput kanavalaivalle joka vei meidät suoraan Heinekenin brändikaupalle. Nyt kyllä jälleen pojot Heinekin oheistuotemarkkinointiin, on kyllä viimeiseen asti hoidettu homma (tottakai paatistakin sai ostaa olutta vielä halpaan baarihintaan). Kieltämättä diili oli loppujen lopuksi meidän kannalta aika mahtava: pääsimme kävelyetäisyydelle keskustasta ja kaupan päälle ilmaiset mini-Heineken maistelulasit. Ja tietysti kanaaleissa on aina kiva katsella maisemia :)
 |
| Tämänkertaisessa botskissa oli myös se etu että siitä sai ikkunat auki! |
 |
| Jälleen kerran hämärtyvässä Amsterdamissa canal cruisella, ja ihan mielettömän nättiä. |
Osa porukasti kieltämättä silti otti ratikan kohti Amsterdan Centraalia, mutta pienemmällä porukalla lähdimme kävelemään kohti asemaa pienessä tihkusateessa. Koska kiirettä ei ollut, pysähdyttiin ensin maailman parhaille ranuleille (en ehkä enää ikinä voi ostaa suomalaiselta grilliltä mitään) ja edelleen nou kiire -meiningillä jäätiin hetkeksi todella mukavaan coffee shoppiin, jonka yksi seurueemme vaihatareista oli bongannut jo viime lukuvuodella. Leveät sohvat, telkkareissa 3D-leffoja ja 3D-laseja tarjolla, hyvää ruokaa ja chilli meininki, kaiken kaikkiaan paikassa oli niin mukavaa että missattiin pari junaa. Ainoastaan pinkki-hopeainen värimaailma oli vähän häiritsevä, mutta muuten koko mesta oli kuin yksi iso olohuoneen jatke, ja jengi näyttikin siltä kuin puoliksi asuisivat siellä.
Emme tosiaan pitäneet junalle pahemmin kiirettä, joten kämpillä oltiinkin sitten vasta yhdeksän aikoihin. Loputkin opiskelijat olivat päässeet lomille, joten tiedossa oli bileet. Väsymys oli jo illalla aika tapissa, mutta seuraavana päivänä taattu.
...ja viimeisenä muttei vähäisimpänä malja ystäville. Perjantaina sain nimittäin kunniavieraita Amsterdamiin, kun hollantilaiset jykylän vaihtarifrendit ja vielä saksalainen kaverimme saapuivat kaupunkiin ja liittyivät ESN Haarlemin pub crawlille. Ilta jäi aika lyhyeksi, koska osallistujajoukko oli melko laiha (osa ilmeisesti edelleen poti eilisen jälkeisiä oloja ja suurin osa oli jo ehtinyt lähteä lomia viettelemään kotiinsa tai jonnekin ympäri Eurooppaa) - huomattiin jossain vaiheessa että meitä on puolet ESN Jyväskylän ja puolet ESN Haarlemin porukkaa. Tosi mukavaa kuitenkin risteillä ympäri kuhisevaa Damia ja löydettiin kyllä tosi kivoja paikkoja, muun muassa viimeinen shottibaari jossa liekit kohoilivat tiskillä tämän tästä ja alkoholia nautittiin paitsi nestemäisessä, myös kaasumuodossa (pakko oli kokeilla, mutta ei se kyllä erityisen nautinnollista ollut) ja liekehtivissä drinksuissa pääsi myös grillailemaan vaahtokarkkeja!
Toinen hollantilaisista kavereistani tuli yöksi punkkaamaan kämpilleni, ja seuraavana aamuna nousimme ehkä vähän aikaisemmin kuin olisimme halunneet että ehdimme lounastreffeille vielä kerran koko Jyväskylä -porukan kanssa. Olimme varanneet pöydän Jamie Oliverin Fifteen -ravintolasta, lähinnä koska Jamie Oliver on uskomattoman siisti tyyppi ja koska tän raflan konsepti on ihan huikea: joka vuosi valitaan 15 nuorta, suomessa sanottaisiin syrjäytyneitä, täällä puhuttiin school dropouteista, joista koulutetaan raflassa kokkeja. Niin sanotusti uusi mahdollisuus siis. Suurimalla osalla on ilmeisesti ollut ongelmia poliisin ja/tai huumeiden kanssa. Fifteen foundation tarjoaa näille nuorille huikean paljon, lähtien avusta asunnon hankkimiseen ja matkakustannuksiin. Aika mahtavaa duunia.
 |
| This is what Erasmus is all about; in this table there's two ppl from the Netherlands, one from Germany and one from Finland, and what they have in common is the city of Jyväskylä in autumn semester 2013. Gotta love this!! |
 |
| Ruoka oli simppeliä, kauden mukaista ja hyvää ja palvelu ihan parasta - tilattiin neljä annosta jotka kaikki jaettiin kaikkein kesken, eihän oo mitään niin kivaa kuin jakaa hyvää ruokaa! |
Saatiin aikaan vielä asianmukainen Amsterdam-pyöriskely kun etsiittiin saksalaisen reissaajamme hotelli ja ennenkaikkea kun alettiin etsiä Amsterdamista jotain sporttibaaria joka näyttäisi FIN-USA pronssimatsin. Ei muuten ollut helppoa! Vaikeusastetta lisäsi samaan aikaan pelattava Irlanti-Englanti rugbymatsi. Lopulta muistin kuulleeni aussihenkisestä sporttibaarista damissa joka kuulemma näyttää kaiken urheilun mitä näytettävissä on, ja älykkäiten puhelimien ansiosta löysimme kuin löysimmekin ajoissa Coco's Outbackiin. Aika hauskaa, koko muu tungokseen asti ahdettu baari seurasi rugbyä, mutta sitkeä noin kymmenen hengen suomalaisjoukko (ja tietysti mun uhrautuvaiset vaihtarifrendit :D ) ja kolme jenkkiraukkaa kansoitti yhden telkkarin ja onneksi matsi meni just niinkuin piti, täydellinen päätös täydelliselle päivälle!
Ja nostakaamme loppuun vielä vesipullo, sillä kävin tänään ekaa kertaa kahdeksaan viikkoon lenkillä!! Nuhaa on vielä ilmassa, mutta ei vaan kestänyt enää, pakko päästä liikkeelle. Kyllä huomas että eipä ole pahemmin päässyt liikkeelle viime aikoina, reilun puolen tunnin rauhallinen jolkottelu oli ihan riittävää. Mulla oli kunnianhimoisia tavotteita juoksun suhteen tälle keväälle, mutta saa nyt nähdä miten nopeesti tämä nuha tästä alkaa menemään parempaan suuntaan ja tajusin myös että sports tracker ei tietenkään toimi mun puhelimessa ilman nettiä - ehkä pitää kuitenkin harkita sen alankomaalaisen liittymän hankintaa, tosi hankalaa arvioida kehitystä ilman sitä. Katellaan!
Nyt kun loma on potkaistu kunnolla käyntiin voinee hiukan rauhoittua ja paeta Pariisiin, ehkä seuraava postaus tuleekin jostain kivasta pariisilaisesta raflasta viinilasin ääreltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti