Deutschland, Teil eins: Ja, ich sprechen ein bisschen Deutsch!

Augsburg

Terkkuja bussista Mannheimiin! Ihan huikeet maisemat, joka puolella valtavia kukkuloita joiden väliin jäävissä laaksoissa levittäytyy pienempiä tai isompia kyliä, keskellä nousee vaihtoehtoisesti joko kirkko tai päheä vanha saksalainen linna. Postbus tarjoaa matkalle yllättävän hyvän wlanin, joskin välillä vähän pätkii. On ollut jo tähän mennessä aika huikeet pari päivää, ja vielä ihan sikana edessä!

Olin aika ylpee kun selvisin matkasta Augsburgiin niinkin hyvin kuin selvisin. Junaliput sai aika paljon halvemmalla kun otti yhteyden jossa oli paljon vaihtoja, ja osa näistä vaihdoista olikin sitten tyyliä neljä minuttia aikaa juosta aseman toiselle puolelle oikeaan junaan... Ja yllätin itseni aivan täysin kun konnari kysyi tiedänkö missä vaihtaa junaa ja vastasin aivan sujuvasti saksaksi (sitten kyllä mokasin koska kiitin konnaria heti perään hollanniksi...)! Loppumatkan virnuilin varmaan aika typerän näköisenä, mutta oli vaan niin siistiä saada suunsa auki auf deutch. Mokasin vasta ihan vikassa vaihdossa kun piti päästä Duisburgista Oberhaveniin, mutta kun soitin mitfargelengenhaitin kuskille kävikin ilmi että hän on noukkimassa jonkun myös Duisburgista joten kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, hyppäsinkin sitten kyytiin sieltä ja matka pääs kunnolla alkamaan! Tää kuski-Kevin oli aika hauska tyyppi, aluksi ajattelin että eikä mahtavaa pääsen treenaamaan saksaa tässä automatkalla kun vaikutti ihan puheliaalta tyypiltä, mutta kunhan autobahnille päästiin Kevin käänsikin nupit kaakkoon ja no sanotaanko että ihan ok subbarit kyllä löytyi! Sataaneljääkymppiä ajelu alkoi tuntua köröttelyltä kun ajeltiin pari pätkää 210 lasissa, ja saksalainen tekno pauhaa niin lujaa että penkit tärisee, ihan älytöntä :D Onpahan ainakin tullut autobahn todellakin koettua.

Autobahn!

Saavuin Augsburgiin lopulta seiskan aikaan illalla, melkein 12 tuntia matkustusta tuli täyteen joten olin aika tapissa. Vastassa oli viulua Augsburgissa opiskeleva ystäväni Anna, ja pakko sanoa että jälleennäkemisen riemu oli kyllä melkonen, ei olla nähty sen jälkeen kun hän muutti Saksaan pari vuotta sitten! Messissä oli myös frendini saksalainen poikaystävä, jonka pääsin nyt ekaa kertaa tapaamaan. Safkaamisen jälkeen mentiin aika nopeesti unten maille, kaikki oli aika poikki ja seuraavalle päivälle oli kaikenlaista suunnitteilla.

Augsburg oli tosi siisti paikka, aika pieni, mutta niin täynnä historiaa. Aamulla tsekattiin saksalaista byrokratiaa, kun jonotettiin tunti kaupungintalolla että kaverini sai hoidettua vähän muuttoasioita. Välissä käytiin syömässä yliopistolla, ruokala vähän eri kokoluokkaa kun sonaatin mestat Jykylässä ;)

Valinnan varaa safkan puoleen oli enemmän kuin tarpeeksi, eikä ruoka myöskään ollut mitenkään kovin kallista, mutta edelleen suomalainen opiskelijaruokailu vie kyllä propsit, kyllä se vielä sen verran halvempaa on.

Frendini opintoihin kuuluu viulutuintien seuraamista, ja ihan mielenkiinnosta joinasin ensimmäiselle tunnille. Eipä siitä mihinkään pääse että viulu kuulostaa kyllä ihan kauheelta jos sitä ei osaa soittaa. Anna parka joitui istumaan kuunteluoppilaana nelisen tuntia, mutta itse suuntasin tsekkaamaan Augsburgin huikeita nähtävyyksiä.

Mozarthaus! Pappa Mozart on syntynyt Augsburgissa. Oli maanantai niin mesta oli tietysti kiinni, mutta siinä talon edessä oli tommonen aika siisti seinämä jossa oli useita aukkoja jotka oli suunnattu niin että niistä ei näkynyt muuta kuin talon seinään isketty muistolaatta. Taidekuvan paikka.

Goldener Hall! Kohtuumakea sali raatihuoneella!

Fuggerei! Vanhin köyhille rakannettu asuinkompleksi, vuokra 0,50 e kuussa nykyään! Aurinkokellossa lukee vanhalla saksalla jotein tyyliin "me emme tuhlaa aikaa".

Edelleen Fuggereissa, pommisuoja. Aika harvoin tulee ajateltua toista maailmansotaa Saksan näkökulmasta, mutta esimerkiksi Augsburg pommitettiin monilta osin ihan maan tasalle.

Augsburg ei ole mitenkään ihan huikean kokoinen eikä Augsburgin kulttuurielämä ole vissiin kovi järisyttävä, mutta reilun puolen tunnin junamatkan päässä onkin Munich! Napattiin juna ja mentiin kuuntelemaan hr-Sinfonieorchesteria, solistina Hilary Hahn ja puikkoa heiluttamassa Paavo Järvi, ohjelmassa Brahmsin viulukonsertto ja Brucknerin kolmas. Munichia ei ehditty hirveästi näkemään, erityisesti koska yhtäkkiä alkoi sataa vuorotellen lunta, räntää ja rakeita joten päätettiin paeta sisätiloihin. Vaikutti kuitenkin todella siistiltä mestalta, pitää joskus tulla paremmalla ajalla käymään.

Munich ennenkuin takatalvi iskee

Pakollinen peilikuva Philharmonien vessassa!

Ihan uskomaton Hilary Hahn vetäistyään Brahmsin konserton sen sijaan että aukaisisi kaljan ja nostaisi jalat seinälle jakelee nimmareita aulassa... huh huh.

Konsertti oli todella hyvä, orkesteri pisteli kyllä parastaan ja Järvi on melko huikea. Tokalla puoliajalla mentiin orkesterin takana olevassa katsomossa olleille vapaille paikoille katselemaan Järven meininkiä. Ylläri oli aika iso kun Brucknerin jälkeen orkkalaisten nuottien alta paljastui Sibben Valse Triste!! Aplodeerattiin ja huudettiin kuin pienet apinat, mutta muu yleisö oli ihan kakkaa ja lähti menemään niin ei päästy kuulemaan Sibbeä encorena :( Muuten aivan täydellinen ilta!

Oli ihanaa päästä vähän jakamaan juoruja puolin ja toisin, nostalgisoimaan menneita musajuttuja ja muutenkin juttelemaan musiikista taas vähän eri tavalla kuin viime aikoina on päässyt. Mutta ei auta, bussi vie etelään ja kohti Mannheimia ja......... JAMIE CULLUMIA WOOP WOOP!