Kirjoittelen lopuista kahdesta päivästä kunhan tässä toivun reissun rasituksista ja saan valokuvat purettua - kämpille tulin tuossa kahdeksan aikaan aamulla ja nopean suihkun jälkeen suunnitelut parin tunnin torkut venyivät vajaaseen viiteen tuntiin... Sitä ennen pari kohtausta hostellilta! Yövyin ihan Gare du Nordin vieressä olevassa St. Christhoper's Innissä, joka oli aika paljon siistimpi ja hotellimaisempi kuin aikaisemmat hostellikokemukseni. Pariisi nyt ei varsinaisesti ole mikään backpackersien unelmakohde ja hostelli olikin täynnä lähinnä bilettävää nuorisoa, ja hostellin baari Belushi veti paikallistakin väkeä. Tarjolla oli yllättävän hyvä aamupala, mutta keittiötä ei ollut - sinänsä tietoinen valinta, koska Pariisista ei hyvä ruoka lopu kesken niin päätin mieluummin syödä ulkona kuin väsäillä jotain itsekseni hostellikeittiössä.
Edellinen stoori jäi Riemukaarelle, mutta illalla oli vielä yksi ylläri mulle varattuna... Raahauduin hostellille ennen puoltayötä, ja kahdeksan hengen dormissa oli täysi kuorsaus päällä. Olin aika rättiväsynyt, mutta muistaakseni juuri kun avasin sänkyni verhot ehdin ajatella että hetkinen, mä jätin nämä verhot kyllä aamulla auki - yllätys oli silti melkoinen kun sängyssäni veti sikeitä korealainen nuorimies! Hetki meni hämmästyksestä toipuessa ja ekat sanat jotka sain ulos olivat "dude, this is my bed". Sängyt oli numeroitu ja jokaiselle määrättiin respassa huoneesta tietty sänky, ja hetken aikaa selviteltyä kävi ilmi että korealaiselle kuului saman sängyn yläpeti - hän ei vaan ollut jaksanut kiivetä sinne ja oletti jostain syystä että alapeti on vapaana joten oikaisi sitten siihen. Hiukkasen sumeeta logiikkaa liikkeellä! Mä olin vähän kärttyinen koska itse olin nimenomaan pyytänyt alapetiä, ja siinä heräiltyään herra suostuikin siirtymään omaan sänkyynsä (vaihdoin kyllä sieltä ensin puhtaat lakanat omaani...). Ylhäältä kuului kohta melko massiivista kuorsausta, mutta mulla ongelmat eivät loppuneet siihen kun huomasin että mikään sängynpäädyssä oleva pistorasia tai lamppu ei toimi. Aamulla kävi ilmi että sama valopää oli vetänyt sängynpäädyn johdon irti ja iskenyt oman laturinsa sen töpseliin. Logiikka jäi jälleen hämäräksi.
Olin edellisenä iltana iltapesulla törmännyt vessassa pariin nuoreen brittineitiin, jotka olivat lähdössä alas baariin. Okei, tykkään itsekin meikata ulos lähtiessä mutta sellaista määrää mömmöä en ole kenenkään naamaan ikinä nähnyt laitettavan :D Tytöt olivat vilpittömän hämmästyneitä kun sanoin olevani menossa nukkumaan ja kertoivat itse bilettävänsä täällä vain joka ilta, "the days are meant for sleeping!". Meillä taisi olla vähän erilaien matkustuslogiikka, itse tykkään vähän nähdä päivänvalossakin missä olen (ja toisaalta jos menisin ulos, menisin mieluusti varmaan jonnekkin muualle kuin hostellin baariin...). Tytöt kuitenkin vakuuttelivat että Beluhisssa on hyvä meno, joten toisen illan hermojen kiristymisen jälkeen päätin ennen nukkumaanmenoa poiketa alhaalla yhdellä. Ja yhteen se jäikin, jengi oli selvästi bilettänyt siellä happy hourista lähtien ja meno oli sen mukaista. Ei ihan sopinut mun illan fiilikseen. Seuraavan iltana istuin taas baarissa, tällä kertaa koska halusin kirjoitella blogia mutta huoneessani pari tyyppiä jo nukkui. Kun oli aikaisemmin liikkellä, meno oli vähän mukavampaa, ja vaikka hostelleissa on yleensä tavoitteena tavata muita matkailijoita, oli vielä kivempaa oikeastaan jutskailla muutamien ranskalaisten kanssa, sillä muut matkailijat tuntuivat olevan jälleen liikkellä vähän eri meiningeissä kuin minä. Brittitytöt viilettivät siellä jälleen minihameissaan, napapaidoissaan ja korkkareissaan, ilmeisesti siis kolmatta iltaa putkeen heillä menossa sama kuvio :D Kai sitä voi sitten niinkin matkustaa!
Oli hostellissa selvästi muullakin agendalla liikkuvia, yhtenä aamuna nimittäin kohtasin vessassa jengin mukavia ruotsalaistyttöjä. Dom hade varit i Paris för två dagen och sett ganska mycket redan. Och min svenska var jätteflytande, jag var så stolt! Tokavikana aamuna aamupalla jutskailin myös britiläisen herrasmiehen kanssa, jolla oli tarkoituksena löytää seuraa päiväksi Pariisiin. Hetken aikaa mietin että pitäisiköhä nyt sitten bondata muiden matkaajien kanssa ja liittyä seuraan, mutta jätkässä oli vähän ärsyttävä viba ja itsellä oli jo suunnitelmat päivälle olemassa joten kieltäydyin. Usein matkablogeja lukiessa ja kavereita kuunnellessa kuulee stooreja hostelleilta löytyineistä mukavista tuttavuuksista, mutta täältä niitä ei kyllä löytynyt. Ensi kerralla hostellia etsiessä pitänee katsella vähän enemmän travelleri-henkistä paikkaa tai vaihtoehtoisesti laittaa vähän enemmän sosiaalista efforttia ja bilevaihdetta peliin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti