Paris, partie quatre: Ruokablogi!

Hä hää, ei tässä vielä Pariisista päästä mihinkään! Pari sanaa ois nimittäin vielä sanottavana siitä kaikkein tärkeimmästä elikkä ruoasta! Pariisissa ihan suurinta hupia oli odotella että alkaa nälkä vähän kurnia ja ruveta skouttaamaan lähiympäristön kahviloita: katsella ovien edustoilla listoja sillä silmällä ja vilkuilla ikkunoista sisään, josko vaikka näyttäisi siltä että kaikki paikalliset syövät just tässä raflassa. Pari suositustakin oli valmiina, eikä huteja ollut loppujen lopuksi kuin yksi, ja sekin johtui vain siitä että nälkä oli liian kova ja asianmukainen skouttailu jäi väliin.

Ihan ensimmäisenä päivänä, kun kamat oli vihdoin saatu hostellille ja suihkussa käyty, harhailimme jonkin aikaa Canal Saint-Martinin rantoja ja löysimme itsemme Place de la Républiquelta. Kiersimme koko aukion ympäri ja tsekkasimme kaikki sen reunoilla olevat paikat, kunnes päädyimme Café Republiqueen. Ja minä olin reippaan ulkomaanreissaajan fiiliksellä ja tilasin sienirisoton! (Jos tätä sattuu lukemaan joku joka ei tunne mun ruokailutottumuksia, yleensä kierrän sienet todella kaukaa.) Ja ai että oli hyvä. Okei, oli mulla kyllä nälkäkin, mutta ai että olikin hyvä. Ja lasi viiniä siihen seuraksi, boom, olet Pariisissa.

Pitää opetella tekemään kunnon risottoa himassa!

Ihan ehdoton Pariisi-must-ruoka on paikallinen lettu elikkä pariisilaisittain crêpe. Letut täytetään mieltymysten mukaan vaikkapa ylimakealla nutellalla, banaaneilla ja mansikoilla, päälle tietysti ihan sikana kermavaahtoa kuten meidän ekan illan crêpe-kaloripommeissa. Myöhemmin maisteltiin muitakin täyetevaihtoehtoja, ja no letuthan nyt yleensä toimii about minkä kanssa tahansa. Nam!

Tämä jätkä Eiffelin tornin juurella osaa hommansa mitä crêpeihin tulee! En halua ajatella kuinka monta settiä herra päivässä pyörittää. Letut oli makeita mutta hinta aika suolainen, kaheksan euron pintaan - mutta todellakin sen arvoinen! Reissun parhaat crêpet.

D'Orsayn museoelämyksen jälkeen nälkä oli melkoinen, ja ihan siitä nurkan takaa löytyy Le Bistrot de Paris. Tää oli varmaan paras ja ehdottomasti ranskalaisin paikka missä oltiin! Kuten kuvasta näkyy menukin oli saatavilla endast på franska, mutta henkilökunta auliisti auttoi valitsemaan listalta parhaat palat. 

Siellä istuskellessamme paikka täyttyi pikkuhiljaa paikallisista, ja näytti siltä kuin raflan henkilökunta olisi tuntenut about jokaisen asiakkaan! Ihana fiilis ja ranskan sorina joka puolella. Ruoat ei valitettavasti ehtineet kuviin, pitäähän nyt jotain prioriteetteja olla. Todella kunnollinen crème brûléekin nautittiin täällä, ai että oli kyllä just paikallaan!

Kuvaan pääsivät kuitenkin Angelinan tiskillä odottelevat niin superhyvät macaronit, periranskalaiset herkut! Oisin ottanu vaikka kaikki mutta eivät olleet ihan ilmasta lystiä. Tosin se vähän runsaamman kokoinen vadelmamacaron johon päädyin oli ehdottomasti joka sentin arvoinen.

Ja lättyjähän toki saa myös suolaisina, tää Stravinsky-aukion laidalla olleessa crëperiessä nautittu lettu oli täytetty juustolla ja kananmunalla.

Rue Vielle-du-Templen varrelta löytyy kaikenlaisia herkkukauppoja ja houkutuksia ihan liikaa. Täältä mulle tarttui mukaan kirsikoita seittemällä eurolla... Mutta oli ne hyviä! Jos oisin rikas, ostaisin kaiken ruokani vaan tämmösistä kivoista pikkukaupoista... 

Samalla kadulla oli myös tosi hurmaava viinikahvilakirjakauppa tai mites sitä nyt kuvailisi, La Belle Hortense. En olisi sinnekään varmaan eksynyt ilman pikkuserkun ammattilaisvinkkejä ;) Aivan periranskalainen paikka, vaikka tunnelma oli aika ihana niin ranskaa puhumatonta turistia katsottiin kyllä vähän epäileväisesti! Ihana paikka kuitenkin nauttia lasi viiniä ja lukea kiireettä hetki kirjaa, varsinkin koska mulla ei toi lukeminen yleensä suomessa kahviloissa onnistu kun kaikkialla ympärillä puhutaan - nyt sitä ongelmaa ei ollut kun en ymmärtänyt ympäröivistä keskusteluista sanaakaan!

Vielä ennen lähtöä oli pakko saada kunnon sapuskat, ja ajatuksena oli suunnata hyväksi todettuun Le Bistrot de Parisiin. Siellä ei kuitenkaan ollut tasan yhdellekään nautiskelijalle tilaa, joten tyydyin Seinen rannalla olevaan ravintola La Fregateen. Tuhdin sipulikeiton jälkeen oli fiilistä vielä jälkkärille, joten pyysin tarte tatin, kunnon ranskalaisen keikaisomppukakun :) Ja hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, jälkiruoka jota en jaksanut syödä kokonaan loppuun löytyy kuvasta alta. Oli pikkasen turhan tuhti pala... Maku oli kyllä kohillaan!

Sain tosiaan ihan kullanarvoisia vinkkejä reissuun pikkuserkku-Kirjatoukan blogista, jota suosittelen jokaisen Ranskaan matkaavan selailemaan! Suurin osa mestoista joissa itse kävin on merkattuna tähän karttaan, ja sieltä löytyy kieltämättä myös muutamia paikkoja jotka jäivät vielä seuraavaan kertaan, sitä odotellessa... Kaiken kaikkiaan ihana reissu, nyt taas muutama päivä arkea ja koulua Haarlemissa, mutta eipä täällä kovin kauaa vanheta, seuraavaa reissua pukkaa jo viikonlopulle ;)