Wien! Ai että mistä sitä aloittaisi… Aikaa niin vähän ja nähtävää niiiiin paljon. Päätin hoitaa Schöbrunnin linnan ja eläintarhan ekana pois alta, lähinnä koska halusin siellä eläintarhassa bongailla elukoita kaikessa rauhassa. Sinne oli hostellillta jonkin verran matkaa, mutta päätin kävellä että saisi vähän kosketusta kaupunkiin ensi alkuun.
Kunhan perille pääsin näin silmissäni Sissi, Itävallan keisarinna -leffasta tutut mestat ja ostinkin sellaisen combi-lipun jolla pääsin myöhemmin myös Sissi-museoon keskustassa. Vaikka linna oli tosi hieno, kierros oli kumminkin vähän pettymys, lähinnä koska mukaan lykätty audioguide oli ihan kökkö ja jengiä oli välillä tungokseksi asti. On noita linnoja tullut muuallakin nähtyä, ei ne niin erilaisia loppujen lopuksi ole. Tässä linnassa oli tietysti hienoa se että Mozart esiintyi täällä ensimmäistä kertaa ylemmille hovi-ihmisille, ja loppu on historiaa ;) Valokuvaaminen oli valitettavasti jälleen kielletty, mutta hienoa oli.
 |
| Schöbrunnin portit |
 |
| Ja harmitus helpotti heti kun löysin tän tyypin! Onnellisempaa elukkaa en oo ehkä ikinä nähny, siinä se chillaili, syötyjen bambujen ympäröimänä ja safkas. Onnellinen panda -> onnellinen turisti! |
 |
| Toinen must see -listalla oli oranki. Aluks ei näkynyt mistään mutta sitten tää heppu laskeutuikin sen katselukopin katolta tohon eteen hengailemaan, nice! |
 |
| Hei rouvat, tossa lasin takana ois yks maailman uhanalaisimmista elukoista, kiinnostaisko... |
 |
| Onhan sitä telkkarissa nähny miten hullua vauhtia apinat puustossa painaa, mutta oli vähän eri juttu nähdä livenä kun ne pistää menemään täysiä läpi koko häkin. |
 |
| Oli pakko ostaa tirolilaista safkaa kun sai tummaa leipää!! |
Tiivistettynä; astetta makeempi eläintarha! Sieltä reissu jatkui kohti keskustaa metrolla bongaamaan muutamia merkkipaikkoja lisää.
 |
| Konzert Haus! |
 |
| Staatsopera! |
Wienin keskusta on niin törkeän tupaten täynnä kaikkea hienoa että ei siitä kaikesta vaan tule otettua (ainakaan hyvää) kuvaa. Hofburgin palatsi ja Sissi-museo oli seuraava kohde, ja koko palatsi ja kaikki sen ympärillä oli niin upean näköistä että siihen kaikkeen vaan vähän jotenkin turtui. Kaikki upeat rakennukset ovat niin lähellä toisiaan että ne tuntuu jotenkin aika tukahdutetuilta! Ja ei pysty olemaan koko ajan käsi kameran jatkeena kun kaikkialla on jotain siistiä. Lisäksi, täällä turistit liikkuivat törkeinä opstettuina laumoina joiden ohikulkuun menee ainakin minuutti-pari, ja turistischaisseaan kaupittelevat, tökerösti 1700 -lukulaisittain pukeutuneet turistihait hyökkäävät joka kulmalta. Hofburgissa sisällä olisi mielellään kuvannut vaikka koko ajan, mutta se oli tietysti jälleen kielletty.
 |
| Paitsi ei ollut kiellettyä astianäyttelyssä, jonka juoksin nopsaan läpi matkalla Sissi-osastolle... Kuvassa hovin hopeoita, siellähän ei muilta kuin hopeisilta tai kultaisilta lautasilta syöty. |
Sissi-museo oli oikein hieno, hienosti toteutettu ainakin. En nyt tiedä opinko varsinaisesti mitään uutta mutta oli ihan käymisen arvoinen. Sieltä tulikin sitten vähän kiirus, illaksi oli meinaan suunnitelmissa oopperaa! En olisi muuten edes tiennyt ellen olisi kuullut yhdeltä tyypiltä Prahan hostellissa, että samana päivänä saa ostettua illan oopperaan seisomalippuja 3-4 eurolla. Hinta on melkoisen kilpailukykyinen, varsinkin kun illan Nabuccossa oli solistina Plácido Domingo, joten kun oli mestoilla kaksi tuntia ennen oopperaa jonoa oli jo jonkin verran. Tulin selvästi kuitenkin hyvään aikaan, sillä hyvin nopeasti taakse kertyi vielä about kolme kertaa enemmän ihmisiä.
Ei kaikki kuitenkaan ihan putkeen mennyt, olin meinaan epähuomiossa lähtenyt shortseissa aamulla liikkeelle (kamoon, jälleen joku 20 astetta lämmintä, paistuin jo shortseissakin, ei must ois jäljellä ku märkä läntti jos olisin farkuissa lähtenyt!!). Tunnin ja vartin jonotuksen jälkeen mulla oli lippu kädessä, ja koska paikalla oli paljon turisteja, elättelin vielä toivoa että shortseissa pääsisi sisään. Ei päässyt. Hammasta purren karseaa ravia kahdella eri metrolla hostellille ja takaisin. Myöhästyin viisi minuuttia eikä sisään enää päässyt. En kuitenkaan ollut ainoa, ja tätä varten näillä olikin aika hyvä systeemi! Yhteen ylempien kerrosten auloista oli viritetty iso telkkari ja sen eteen katsomo, johon lavan tapahtumia pääsi katsomaan (ilman tekstejä). Ja paikalla oli varmaan parikymmentä tyyppiä! Osa ilmeisesti vapaaehtoisesti, koska pre-opera viini oli jäänyt kesken… Ekan näytöksen lopun lähestyessä armeija ovimiehiä tuli tsekkaamaan mihin katsomoon kukakin kuuluu ja jengi saatettiin omille ovilleen ympäri teatteria, osa lähti aulasta hissillä, osa portaita, kuka mihinkin. Näin mäkin pääsin seisomakatsomooni aivan ylimmälle piippuhyllylle, josta näkyvyys oli olematon mutta kuuluvuus erinomainen :) Toimi!
 |
| Siellä se Plácidokin on, sinisessä puvussa, melkein näkyy! |
Oopperan jälkeen käväisin läheisessä nuudelimestassa syömässä ja jatkoin iltakävelylle, jalat alkoi olla aika poikki juoksemisesta ja seisomisesta… Oopperan henkilökunnan sisäänkäynnille oli ryhmittynyt varmaan parin- kolmenkymmenen ihmisen joukko odottelemaan Domignoa. Itsekin liityin joukkoon toiveikkaaseen, mutta ei siinä kauaa jaksanut odotella kun todennäköisesti maestro kuitenkin antaa itseään odottaa. Pikainen yökävely Wienissä oli kuitenkin vielä ihan paikallaan :)
 |
| Olis sen oopperan voinu ilmeisisti kattoa myös aukiolla oopperatalon ulkopuolella, nice! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti