Wienin päivät oli ohi taas ihan liian nopeesti, mutta koska Salzburgillekaan en ollut varannut pahemmin aikaa halusin olla aika reippaasti junassa siihen suuntaan. Heitin kamat säilytykseen asemalle ja porhalsin espanjalaiselle ratsastuskoululle, vain vähän myöhässä, ja ehdin hyvin aamutreeneihin!
Jälleen kerran valokuvaus oli kielletty, ihan hyvin kyllä ymmärrän, salamat ei varmaan hirveesti parantais heppojen keskittymistä sen lisäks että yleisö välillä puhkesi spontaaneihin aplodeihin siitä huolimatta että välillä kuulutettiin kunnioittamaan lipizzojen keskittymisrauhaa. Harmi etten uskaltanu ottaa kuviin ees maneesia valaisseita kristallikruunuja, oli jotenkin absurdi näky! Tien toiselta puolelta löytyi heppojen talli, tosi oudolta tuntuu että nää hepot on täällä ihan keskellä kaupunkia. Millonkohan pääsevät kesälaitumille?
Wienin paras herkku on tietenkin Sacherkakku, ja älkää nyt murhatko mutta en oo koskaan kauheesti tykännyt siitä. Ihan vaan kulinaristisen kulttuurin puolesta jonotin aitoon ensimmäiseen Sacher-kahvilaan ja imaisin palan kakkua ja teen. Samalta se musta maistui kuin fazerinkin sacherkakku.
Wien on ollu jossain vaiheessa kotikaupunkina varmaan about puolella klasarimusan kaanonin säveltäjistä, ja eri säveltäjien koti- syntymä tai lomataloja on täällä valinnan vaikeudeks asti. Koska olin jo tsekannut Beetun syntymätalon Bonnissa ja Salzburgissa odotti Mozartin kotikulmat ja aika oli tiukilla, päätin käydä kattomassa vain Schubertin kuolintaloa. Ajatus ihan hyvä sinänsä mutta kun pääsin paikan päälle en löytänyt mitään. Juu tiedän että en oo mitään ihan terävintä kärkeä tossa kartanluvussa mutta nyt oon kyllä satavarma että olin kartan osottamassa paikassa. Syytänkin hostellilta saatua kakkakarttaa! (Se väitti myös että Spanische Hofreitschulen aamutreeneihin ois päässyt femmalla, ei päässyt, maksoi kympin!) Kello oli kumminkin jo sen verran että pakko oli ravata junalle.
 |
| Ai niin, matkalle metrolle Schubert Sterbewohnungille törmäsin vihdoin edellisenä päivänä hetken etsimääni Beethovenin aukioon, paikalle mut johdatti täysillä huudatettu Managmentin Kids - paikallisissa lukiolaisilla oli siinä jotkut kevätbileet Beetun valvovan silmän alla :D |
Junamatka Salzburgiin oli aika huikea, ihan mieletöntä katella maisemia ja yhtäkkiä alkaa näkyä vuoria... Perillä sateisesta säästä huolimatta heitin kamat hostellille ja lähdin kartan kanssa liikkeelle ilman sen kummempia suunnitelmia - suurin osa mestatoista missä halusin käydä olivat kumminkin jo siihen aikaan kiinni, mutta ilmastakin nähtävää kyllä riitti koska Sound of Music!!
Huono video, mutta onko pikkasen tutut maisemat tosta neljän minuutin kohilta eteenpäin!! Tää on Mirabell -palatsin puutarha, vähän hassulta tuntui löytää yhtäkkiä kaikki ne sata miljoonaa kertaa junnuna (ja vanhempanakin...) videolta kelatut paikat livenä, ihan vierekkäin, jostain syystä tossa kohtauksessa tuntuu kuin tää puisto ois ihan valtava. Sama fiilis jatkui kun käveli ympäriinsä kaupungilla - mä oon kattonu sen leffan niin monta kertaa että tuntuu kuin olisin ollut tääl joskus aikasemminkin!
On täällä tietty muutakin kuin Sound of Music, mutta suurin osa jengistä vissiin tulee tänne niitä kuvauspaikkoja varten ja turismiskene on kyllä vastannut siihen huutoon, joka puolella kaupataan Sound of Music -kiertokävelyitä ja ajeluita ja vaikka mitä. Muttamutta, ei pidä unohtaa että eräskin Amadeus myös syntyi täällä.
Ja täällä on tosi pähee linna, Hohensalzburg fortress. Kipusin niin pitkälle kuin itse linnan jo sulkeuduttua pääsi ja näkymät oli kyllä oikeinkin pienen pakaratreenin arvoset.
Ihan linnoituksen tai linnan tai mikä nyt onkaan vieressä on Nunnbergin luostari! Tottakai veri veti entinstä Joensuun Kaupunginteatterin nunnaa sitäkin tsekkaamaan. Portit oli kumminkin kiinni, eivätkä tulleet avaamaan vaikka kuinka kolistelin :(
Melkeen koko ajan oli satanut ja olin aika läpimärkä kun taivalsin kaupungin läpi takasin hostellille. Illallakin ja märkänäkin Salzburgissa oli kuitenkin jotain tosi ihanaa. Varmaan kaunein vanhakaupunki minkä oon ikinä nähnyt, ensinkin, ja tietysti ne vuoret. Historia ja ylipäänsä kaikki. Tosi kotoisa olo!
 |
| Mozartsteg ja takana linnoitus |
Hostellilla kotoisuus jatkui kun istahdin baariin blogia kirjottelemaan ja baarimikko, kuultuaan että olen Suomesta, tarjosi shotin minttua :D Olutta eka tuoppi maksoi 3 e, toka "for Finns only 1 euro!". Käy mulle! Lopulta pöydän ympärillä oli lisäkseni yksi tyyppi Australiasta, yksi Intiasta ja yksi Kiinasta, ja oltiin kaikki hyvin ilosia siitä että oltiin liikkeellä yksin, tuskinpa muuten oltaisiin saatu tämmöstä kirjaimellisesti around the world -illanistujaisseuraa kasaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti