Meet Kitty!

Täällä on ollut tällä viikolla siitä lähtien kun tytöt palasi tiistaina Suomeen hyvin rauhallista arkea, vähän liiankin rauhallista, oon ollut jotenkin tajuttoman väsynyt koko viikon. Kouluhommat ei oo edenneet ihan semmosessa aikataulusssa kun oisin toivonut, klassinen kesä saapuu motivaatio häviää -tilanne (ei sillä että edelliselläkään kurssilla olis kieltämättä ollut motivaatio kovin korkeella...). Patjoja roudaillaan kerroksesta toiseen kun jengille saapuu vielä vimosia vieraita ja ollaan taas palattu vanhaan kunnon bileet torstaina -päiväjärjestykseen.

Tällä viikolla oli kuitenkin vähän extraakin, kun yksi hollantilainen frendini joka asuu tässä samassa talossa lensi viikoksi Berliiniin ja luotti kissansa mulle hoitoon! Kyllä, kissan, mulle. Kitty on aika arka otus ja kissat yleensä vihaa mua, mut jostain syystä tää nimenomainen katti tykkää musta (oon tosi melko varma että se vaan luo valheellista luottamussuhdetta ja kunhan tässä tarpeeksi rentoudun se hyökkää mun kimppuun joku päivä)!

Kitty!

Täällä opiskelija-asuntolassa on kissoja muutenkin vilisemällä, tässä mun kerroksessa varsinkin. On Boris joka hiippailee meidänkin kämppään jos ovi vaan on jääny auki, sitten on kaks tosi pelottavaa ihan samannäköstä mustaa kissaa joil on ihan keltaset silmät, yks oranssi kissa jonka häntä on about yhtä paksu kun sen kaula, ja täl viikolla tuli jollekki vissiin uus pentu :) Kaikki nää silmäparit seuraa kun kävelee mun kerroksen läpi toisen pään rappukäytävään. Täytyy myöntää että näin niinku koiraihmisenä välillä vähän karmaisee. Enkä todellakaan haluis olla allergikko täällä, nää kotikisut tosiaan juoksentelee käytävillä ihan miten sattuu.

Mutta Kittystä ja musta on tullut tällä viikolla oikeen hyvät frendit, ihan oivallinen tapaus. Opetin sen istumaan käskystä. Tai se opetti mut antamaan sille kanaa kun se istuu.

Ei sitä tiiä jos nää varpaatki maistuis kanalt

Tsekatkaa noi viikset!