Day two! Reippaana ylös aamulla ja kohti reissun seuraavaa huippukohdetta, Pablo Casalsin kotimuseota. Tai Pau Casalsin, kuten paikalliset tuttavallisesti sanovat. Vajaan parin tunnin junamatkan päässä Cerdanyolasta sijaitsee El Vendrell, jonka rannalle Casals rakennutti melkoisen huvilan pakopaikakseen taitelijan hullulta elämältä. Oli aika sattumaa että päädyin tänne, tajusin koko homman nimittäin vasta lukiessani sitä pariisilaisesta kirjaputiikista ostettua kirjaa Bachin soolosellosarjoista. Palaset loksahti jälleen kohilleen!
|
Pablon pikku terassi |
|
Ihan ok puutarha |
|
Näköala löytyy |
|
Itse talon pääsisäänkaynti |
Museossa sisällä ei taas tietenkään saanut ottaa valokuvia. Oli todellakin käymisen arvoinen paikka ja todella todella hyvin suunniteltu, videotkin ajastettu sekunnilleen! Pelotti vähän etukäteen että onkohan koko homma vaan rahastusta, mutta kyllä teki kunniaa kohteelleen ansiokkaasti. Talossa oli paljon Casalsin henkilökohtaista omaisuutta ja hyvin kirjoitettuja infojuttuja, ei mitään liian pitkää jaarittelua. Upea, vähän hiljaiseksikin vetävä kokemus. On syytäkin olla kun museo kertoo paitsi upeasta artistista myös uskomattoman hienosta tyypistä ihmisenä.
|
Ja museon vieressä Bachin aukio. |
Casals oli samoilta seuduilta kotoisin ja nautti erityisesti meren läheisyydestä. Ihan hurjaa ajatella rannalla käppäillessä että Pablo Casals on tallannut samaa hiekkaa... Huh huh.
|
Ei rantaa ilman rantalomalaisia! Ikkunat Casalsin huvilasta merelle päin. |
|
Artisti nukkuu viereisessä teltassa, edessä purkki johon heittää rahaa. Good life :) |
Palasin junalla El Vendrellistä Barcelonaan, tosi helppo reissu muuten, samaa junaa vaan edestakaisin, ei tarvii edes vaihtaa. Suosittelen jos Barcelonan ahtaat rannat alkaa ahistaa. Suunnitelma Barcelonassa oli mennä Picasso -museoon mutta jono oli niin älytön että jätin suosiolla väliin (ens kerralla lippu etukäteen sitten...). Sen sijaan harhailin Mercat del Bornille, vanhalle kauppahallille josta renovaatiotöitä tehdessä paljastui arkeologisesti jäätävän siistiä matskua. Paikka on nykyään museo (ja suurin osa on ilmaista lystiä!), ja siisti olikin. Lisäksi mukavasti matkan varrella matkalla keskustasta Ciutadellan puistoon ja riemukaarelle.
|
Tyyppi keksinyt yksikielisen basson... |
Kunhan pääsin katedraalin tienoille alkoi tapahtua. Ei mitäääään käryä mitä ihmettä tapahtuu, hirveesti väkeä, todella psykedeelinen paraatimeininki, virsiä ja no kattokaa kuvista :D Jotain siinä nyt kovasti palvottiin. Kun vaan vielä tietäis mitä! Ekaks se kannettiin aukiolta pois ja kohta taas eri reittiä takasin. Ja lisää kulkuetta ja virsiä. Kaikkea sitä.
Kyllä alko olla jalat taas aika finaalissa mutta vielä jaksaa :) Ihan älytöntä että yhteensä viis Jyväskyläläistä oli kaupungissa samaan aikaan, ja suunnattiin tsekkaamaan Font Mágica de Montjuïk. Väkeä ihan sikana mutta kyllä oli näkemisen arvonen! Ja oli tosi kiva kuulla jykyläläisten vaihtareitten fiiliksiä muutama viikko vaihdon päättymisen jälkeen.
|
Placa Catalunya |
|
Museu National d'Art de Catalunya |
|
Ihan ok näköalat on! |
|
Rullaportaat huipulle paksuille ja laiskoille turisteille |
Oli todellakin ihan näkemisen arvonen (ja lisäksi ilmanen)! Otettiin team Jyväskylä -ryhmäkuviakin mutta niistä ei tullut julkasukelposia, sori. Kyllä maitto taas uni kun päästiin kämpille asti, ai että.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti