Alankomaissa on tapana että kun valmistutaan lukiosta lipputankoihin nostetaan lippu ja valmistuneen reppu. Oisko vähän hyvä lisä suomalaisiin yo-juhliin!
No niin. Himassa ollaan! Oli ihana kotiinpaluu, kun yllättäen iskä ja veli pääsikin kentälle vastaan ja illalla vielä katsottiin porukalla Kaislassa Hollannin futismatsi, osa jengistä oli jopa asianmukasesti pukeutunut oranssiin :) Kotosa fiilis, sama jengi, sama baari missä treffattiin siinä just ennen lähtöäkin, ei täällä tärkeimmät asiat oo mihinkään muuttunu!
Olipa aikamoiset viis kuukautta (ja kaks päivää). Meni jotakuinki niinku ajattelinki, olutta, hyvää seuraa ja reissuja, mut niin paljon jäi vielä tehtävää! Koulu nyt oli mitä oli mutta elämänkoululle 5/5. Aika monet on kysyny että miltä tuntuu, ja täl hetkellä pääasiassa tuntuu jotenkin vanhemmalta. Ja lisäks semmonen would've could've should've -fiilis koko ajan. Olis pitäny käydä enemmän rannalla, enemmän museoissa, enemmän bileitä, enemmän retkiä kansallispuistoon, enemmän kaikkea! Monii asioita ja ihmisiä tulee kyllä ikävä, mut oiskin aika kivi jos ei tulis.
esim. parvekenäkymiä!
Parvekelounaita!
Parvekebileitä!
Kisakatsomoita!
Paikallista faunaa! Kettu hengaili meiän kans vikana rantsupäivänä
Ja tietysti rantsupäiviä, ai että niitä tulee ikävä.
Suomessa ärsyttääääää että ymmärrän mitä ihmiset ympärillä puhuu. Ärsyttää että ihmiset näyttää apaattisilta (ja kalpeilta! Mä oon aivan papu täällä) ja en kyllä ihmettele kun täälhän on ihan talvisää :D Ja ärsyttää kun on kallista (varsinkin kun oon aivan peeaa). Mut on ihanaa syödä taas suomalaista safkaa. Piimää ja ruisleipää, ai että!
Ja kyllä nyt alkoi olla aika tulla kotiin. Hauskaa oli, mutta suurin osa porukasta oli jo lähtenyt menemään ja alkoi myös huomata että ollaan asuttu kaikki samassa talossa viis kuukautta, pientä skismaa ilmassa. Aika päästä tuulettumaan :) Takasinhan voi aina palata.
Futiskuume nousee
Mutta ei kyllä ois yhtään tehnyt mieli palata Suomeen... Ois voinu mennä jonnekkii muualle. Melkein minne vaan! Matkalla lentokentälle tirahti pari kyyneltä, mutta kotona on kyl tuntunut ihan hyvältä. Ja katsoo taas täälläkin juttuja ihan uusin silmin. Mut tiedän että muutaman viikon päästä alkaa jo kuumotella että jonnekki pitäis päästä...
Grote Kerk
Joka tapauksessa, huikee kevät, ja nyt alkaa sitten erasmuksen jälkeinen elämä ja pitää keksiä jotain muuta odotettavaa! Mutta once erasmus, always erasmus, ei tää tähän lopu mitenkään ;) Onpahan syitä matkustaa kun on kavereita maailmalla. Ja ens keväänä Alankomaihin taas sitte juhlimaan kunkun synttäreitä. Siihen asti, tot ziens!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti