Barcelona, la tercera part: Sant Joan

Tornikollaasi Barcelonasta!

Oli sen verran intensiiviset pari ekaa päivää että kyllä alkoi jo matkaväsymys vähän tuntua! Davidilla oli vihdoin vapaapäivä, ja suunnattiin porukalla Park Güelliin. Mesta kuuluu kanssa niihin paikkoihin joihin oon aina halunnut päästä, mutta edellisenä iltana tajuttiin että puolisen vuotta sitten ennen kaikille avoin puisto muutettiin maksulliseksi... Ja lippu maksaa kaheksan euroa! Kyllä me siitä riemusta nyt sen verran maksettiin, mutta vähän älyttömältä tuntuu. Varsinkin kun alunperin puiston piti olla yksityinen asuinalue, sittemmin se muutettiin koko kaupungille avoimeksi hengailumestaksi ja no nyt se on sitten avoinna käytännössä vain turisteille. Siinä mielessä ihan hyvä homma että lippuihin on asetettu sisääntuloaika, joten puistossa ei ole ihan hirveä tungos koko ajan. Ennen sisääntuloaikaamme oli aikaa hengailla puiston avoimellakin puolella, näköalat oli kyllä ihan käymisen arvoset vaikkei menis maksulliselle puolelle ollenkaan!

Kaktukset kukkii!! Älyttömän siistiä!

Ja musaakin löytyy 

Ihanku ois jossain kasvitieteellisessä puutarhassa :D

Romero :)

Kun lopulta päästiin itse puistoon sisään oltiin käppäilty ympäriinsä mukavassa helteessä jo pari tuntia joten ei jaksettu kyllä kauheen kauaa siellä ihastella! Ja ei siinä kyllä kaheksaks euroks hirveesti ollu lääniäkään. Mutta upeita Gaudi-juttuja jälleen.

Natura Placa

Kuinka älyttömän siistit noi vinot pylväät!

Thumbs up

Gaudi's Dragon (enpä oo ikinä nähny niin monia selfieitä otettavan samaan aikaan)

Siel oltii!

Kello oli kumminkin jo jonkun verran ennenkun oltiin taas keskustassa, tehtiin nopea shoppailureissu että David sai hankittua synttärilahjan siskolleen. Oli aikaa nopealle välikuolemalle vielä kämpillä ennenkuin syötiin synttäripäivälliset!

Coque - perinteinen Sant Joan -kakku

Niin tosiaan, mulla oli aika hyvä ajotus sillä 23 pvä Kataloniassa myös juhlittiin kesän alkua elikkä Sant Joania, paikallista juhannusta. Joka paikassa paukkui papatit ja ilotulitteet ja jengi ruuhkautti junat matkalla rannalle. Sinne mekin suunnattiin päivällisen jälkeen Davidin kavereitten kanssa ja matka oli kyllä sen arvonen... Meri, ilotulitteet, ihanan lämmin sää, hyvää seuraa, juomaa :) Paikka oli ihan tupaten täynnä jengiä ja meno aika railakasta. Voin todellakin suositella tähtäämään näihin bileisiin jos on kesäkuussa Barcelonan hoodeille suuntaamassa!

Seuraavana päivänä olo oli kyllä sen mukainenkin. Huh huh. Suuntasin kumminkin (nukuttuani kaksi tuntia pommiin...) kaupunkiin treffaamaan kahta Haarlemin frendiä, Bertaa joka on jo palannut kotiin Barcelonaan ja Sunaa joka oli reissussa niinkuin meitsi :) Olot oli aika kauheet mutta seura parasta! Berta näytti meille lempparimestojaan ja mä torkuin aina kun istuttiin alas ja etsin vessaa joka hetki. Muuten mahtavaa :) Kivaa kulkea katuja ja tajuta että hei mä oon ollu täällä ennenki! Nähtiin aika paljon samoja juttuja kuin mä oon jo ehtinyt näkemään, mutta sitäkin arvokkaampaa päästä juttelemaan tyttöjen kanssa vaihdon jälkeisistä fiiliksistä.

Tän piti olla pelastava darra-aamiainen mut eiiii toiminut.

Satama

Kyllä pääs pieni naurahdus kun bongatitin Barcelonasta Alankomaiden futisjengin kannattaja :D Mahtoi olla kuumat paikat kun Alankomaat pieksi Espanjan 5-1 tossa joku viikko sitten...

Aika hyvät väsymykset päällä vikalle illalle (mutta oli se Sant Joan sen arvoinen...). Käppäiltiin Davidin ja yhden sen ystävän kanssa ympäri Cerdanyolaa. Jännää kuunnella poikien juttuja siitä miten lama on täällä oikeasti nähtävissä arkipäivässä. Davidin kämpän alapuolella oleva ravintola ei enää häiritse elämää niin paljon kuin ennen koska ihmisillä ei ole varaa juoda ja Sant Joanin aikaan jengi kuulemma pamautteli papatteja kaduilla huomattavasti vähemmän kuin muutamia vuosia sitten (ihan riittävästi mulle, hyvä kun ei kuuroks tullu). Oon myös tiennyt että Katalonia haluaa kovasti itsenäistyä, mutta en ole ennen tajunnut asian tärkeyttä samalla tavalla. Hassua sinänsä, kun itsellä tuntuu enemmän olevan semmoinen fiilis että me tarvittaisiin rajoja tällä pallolla vähemmän, ei enemmän. Mutta kyllä pojilla oli hyviä perusteluja omalle näkemykselleen, ja kukapa ei haluaisi asua omassa itsenäisessä maassaan...

Katalonian vapauslippuja joka puolella

Vikana päivänä mun piti lähteä lentokentälle kahden aikoihin, joten logistisista syistä otin hyvin chillisti ja joinasin Davidin duuniin uima-altaalle aamupäiväksi :) Just nyt tuntuu ihan älyttömältä että  muutamia päiviä sitten oli tuolla ja huomenna jo Suomessa...:

Eli brunaa on hankittu! Altaitten vieressä oli kanssa luonnonpuisto jossa kiertelin hiukan, lähinnä siellä kyllä oli semmosia puihin kiinnitettyjä kiipeilyjuttuja jotka ois kyllä ollu tosi siistejä jos ois päässy kokeilemaan (olis pitänyt vuokrata valjaat). Kameran kanssa sai kyllä aikaa kulumaan perhosia jahdatessa.

Ja sitten olikin aika vikoille pulahduksille altaalla ja tapas-lounalle ennenkuin Davidin isä heitti mut kentälle (ai että mitä luksusta!!)... Liian nopeesti taas meni, paljon oli tehtävää ja nähtävää, darra oli turha mutta bileitten arvoinen ja tänne on kyllä pakko päästä uudestaan. Ihanaa olla useempi päivä samassa paikassa niin on aikaa ottaa vähän chillimminkin!

Viimeinen lounas! Ranuja, kalmareita ja muita juttuja

Ja eihän tässä nyt täysin sattumuksilta vältytty kun koneen boarduttua kapteeni ilmoitti että Belgian lennonvalvojat on lakossa ja ei päästä ilmaan ennenkuin kahden tunnin päästä. Lopulta istuttiin koneessa kaksi ja puoli tuntia ennenkuin päästiin lähtemään. Phew. Onneks en toteuttanut mun alkuperäistä suunnitelmaa lentää suoraan Suomeen Barcelonasta, Helsingin jatkolennolle menijät nimittäin todellakin myöhästyivät.

----

Ja tältä näyttää kämpillä nyt. Elämä taas matkalaukussa, pitää vielä mennä laittamaan paketti postiin (ei mitään toivoa saada kaikkea mahtumaan laukkuun enää). Huomenna Suomeen! Vi ses :)