Bryssel, deel een: Koti poissa kotoa

Reissua pukkaa! Ihan todellatodella siistiä että saan kuin saankin tehtyä kaikki reissut mitä on tullut suunniteltua, nimittäin vihdoin sain ängettyä Brysselin-ekskursionkin kouluduunin (nojaa, minkä ihmeen duunin...) lomaan. Ei oo taas mitään syytä olla käymättä sielläkin, hyppää vaan junaan ja boom olet Brysselissä.

Junamatkalla oli tosin pieniä viivästyksiä kun heti eka juna oli ratatöiden takia myöhässä, joten mulla olikin sitten yllättäen  Dordrechtissä jonkin verran odotteluaikaa. Voi kun ois tienny etukäteen, nyt meni semmoseks päämäärättömäks haahuiluks kun ei tiennyt paikasta mitään! Samanoloinen mesta kumminkin kuin nyt kaikki Alankomaalaiset vanhat kaupungit.

Antwerpenissa nopea vaihto, mutta pakko oli pysähtyä ottamaan kuva kun oli niin siistin näkönen asema.

Brysselissä tutun kaavan mukaan ensin nopea orientaatio ja itsensä kartalta paikantaminen oli paikallaan. Marssin suoraan Grote Marktille ostamaan Bryssel-kortin, joka kattoi joukkoliikenteen ja suurimman osan museoista - jotain alennuksiakin sillä olisi saanut mutta ei niitä oikein vajaan kahden päivän aikana ehtinyt käyttämään... Sitten ei muuta kuin safkaa napaan ja liikkeelle :)

Bryssel -> ranut! Ihan hyvät oli, joskin oon kyllä Damissa itseasiassa saanu parempiakin!

Aijjai Brysselin metro, aivan sikakiva!! Aikataulunäytössä näkyy aina missä kohtaa linjaa junat on menossa, ja tosi helppo muutenkin!

Eka kohde oli aikalailla kaupungin reunamilla sijaitseva Atomium, joka rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten. 102 metriä korkea en-tiedä-kuinka-moninkertaisesti suurennettu atomi on kyllä aika vaikuttava näky. Vaikee uskoa että mesta avattiin yleisölle taas vasta vuonna 2006 koska se oli päästetty maailmannäyttelyn jäkeen rapistumaan aika pahasti.

Ihan pirun nopea hissi jonka katto oli vielä lasia niin näät kuinka nopee viiletät menemään!

Atomiumin juurella on ehkä vähän enemmän lapsille suunnattu mini-europe -puisto, johon on survottu miniatyyrejä Euroopan maamerkeistä. Ei nyt tullu mentyä kun ilma ei ollut varsinaisesti kuin morsian ja aikakin oli aika tiukilla. Ja onhan suurin osa noistakin tullut jo livenä nähtyä - ja eiköhän lopultkin nähdä jossain vaiheessa!

Joo, en voi suositella jos ei jaksa kävellä rappusia, niitä nimittäin oli jonkun verran - iso osa kyllä rempassa muutettu rullaportaiksi niinkuin näkyy, mutta silti! Kaikin puolin oli mielenkiintoista, ihan hauska ajatus että silloin aikoinaan 1958 tämä tosiaan symboloi ydinvoiman valjastamista rauhallisiin tarkoituksiin (elikkä energiantuotantoon, ja kuinkas me nyt siitäkin sitten kiistellään), sinänsä rohkea veto ydinpommien jälkeen. Pysyvässä näyttelyssä kerrotaan Atomiumin historiasta, vaihtuvassa näyttelyssä oli arkkitehtien suunnittelemia huonekaluja (suurin osa ihan hirveitä).

Atomium oli itessääkin tosi siisti, mutta homman nosti uudelle tasolle maailman mukavin ovimies Nico, joka toivotti kyllä niin hyvin tervetulleeks Brysseliin että tuntu heti ihan kotoisalta, niinkuin vanhalle ystävälle juttelis! Jutskattiin siinä muutama hetki ja sain ihan kullanarvoisia vinkkejä matkaan. Joillain vaan on toi asiakaspalvelutaito hanskassa, tyyppi jäi niin hyvin mieleen ja jätti niiiiin hyvän mielen koko mestasta! When you travel alone you're never alone - enpä usko että olisi Niconkaan kanssa tullut niin hyvin bondattua jos olis ollut porukalla liikkeellä.

Jatkoin ratikalla takaisin keskustan suuntaan tsekkaamaan National Basilican. Kirkko on ilmeisesti saanut innoituksensa Pariisin Sacré-Coeurista, mutta mun mielestä ei kyllä ollut mitään yhtymäkohtia.

Kaukaa siistimmän näköinen kuin läheltä. Läheltä vaan kolossaalinen ja kylmä. Sisältä vielä kylmempi. Se on rakennettu vissiin vähän niinkuin kahdessa osassa ja valmistui lopulta -69, ja on kyllä aika uuden oloinenkin. Ei hirveen kiva, mutta massiivinen ainakin.

Mulla oli kaupunkiin tulo niitten junaviivästysten takia vähän myöhästynyt, joten alkoi olla jo aika siirtyä majapaikkaa kohti. Matkalla hyppäsin vielä metrosta Hallepoortilla, ainoalla kaupungin portilla joka on sieltä alkuajoilta asti säilynyt. Ihan siisti!

No, paikka oli jo kiinni joten ei muuta kuin takaisin metroon ja kohti Petillionia, ja pienen harhailun jälkeen löytyy tämä ovi...

...jonka vieressä on tämä kyltti...

Home sweet home!

ESN siis omistaa Brysselissä talon missä vaihtuva International Board ja internit asuu tehdessään duunia ESN:n toimistolla parin metropysäkin päässä. Ja tietysti kaikki ESN-ihmiset on tervetulleita punkkaamaan! IB oli just valmistelemass Krakovan Council of National Representasives -kokousta, jotenka tilaa mulle ja kahdelle harkkarille oli aika runsaasti. Lämmin safka oli pöydässä odottamassa kun tulin, ja mulla oli tuliaisena jälkkäriks stroopwafeleita, ja talo oli tilava ja ihana ja siinä oli ihana takapiha ja seura oli mahtavaa ja kaikki oli täydellistä!!

Toinen harkkareista, Irlantilainen Sean, oli saapunut talolle vasta pari päivää aikaisemmin, joten suunnattiin keskustaan ottamaan haltuun Brysselin olutskene. Valittiin riittävän hämärän näköinen kuja ja sieltä baari jonka ovessa oli vaaleanpunainen elefantti. Pitää käyttää tätä strategiaa joskus toisekin, oli meinaan vissiin Brysselin laajimman olutvalikoiman tarjoava baari! Että nappiin osui. Tietysti tän ois voinu ottaa selville myös ennen lähtöä, ainakin siitä päätelleen että paikka täyttyi tupaten täyteen turisteista voi päätellä että ei tää nyt ihan mikään salaisuus ollut. Mahtava baarimikko, mahtavaaaaaa olutta, mahtavaa seuraa, mahtava ilta, myöhästyttiin vikasta metrosta, mahtava taksikuski, ah, taidan muuttaa Brysseliin.